Antikliimaksi

Juuri sellainen on ollut tämä vieläkin jatkuva viikonloppu. Toisaalta oli hauska viettää pieni hetki kavereiden kanssa perjantaina, mutta ympäröivä tunnelma masensi meitä aika rajusti. Yksi putosi pois joukostamme aikaisemmin kuin piti. Me loput kaksi menimme hyvin tympääntyneinä loppuillan kyytiin, minä tuijotin koko matkan vain ulos ikkunasta. Ohikulkevat autot olivat ehkä illan kiinnostavin kohde.
 
Sen jälkeen lauantaiaamuna piti herätä aikaisin, jotta pääsisimme jokavuotisiin pikkujouluihimme mummolle. Kyllä, ette lukeneet väärin, vaan minä menin oikeasti mummolaan viikonloppuna. Lauantain hitaan ajankulun pelasti kaupolla käynti pikkusiskon kanssa. Vaikka sillä matkalla seura ei ollut parasta mahdollista (ottaen huomioon että yhdessä vaiheessa sisko ei suostunut liikkumaan Kirjakaupasta mihinkään ja vain tiuski minulle), oli minulla loppujen lopuksi melko hauskaa.
 
Kolmen ostoksen ja viisituntisen kävelyretken jälkeen olin valmis nukkumaan. Niinpä loppuillan ohjelma koostui nukkumisesta ja mummon väkertämien ruokien ja pullien syömisestä. Sitä jatkui sunnuntain puolelle asti. Vuorotellen tapahtuvat nukkuminen ja syöminen loppuivat vasta 17:07, kun juna lähti Lappeenrannan asemalta. Tai toisaalta… Nukkumaan minä tulin kotiinkin. Hienoa.
 
Jos ei tämä tunnelmakäyrä lähde jyrkkään nousuun viimeistään ensi viikonloppuna, olen valmis menemään yläkertaan pimeään huoneeseen, ottamaan visa electronin esille ja nirhaamaan ranteitani sillä.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s