Mrs. Bean

Eilinen päivä. Onneksi selvisin siitä. Se oli taas yksi niistä päivistä, kun mikään ei mennyt hyvin. Kaikki alkoi kotona, kun vain istuin koneella. Vanhemmat alkoivat taas savustaa minua ulos kodistani kysymyksillä tulevasta ja tivaamalla, millä aion rahoittaa tulevaisuuteni. Eikä unohdeta sitä, että heitin puolitahallani erään isäni tavaran ”väärään” paikkaan, jonka jälkeen sain kuulla, että jos en noudata tämän talon sääntöjä, voin muuttaa pois.
Voitte siis kuvitella, että kun lähdin pyöräilemään kaverilleni, en ollut hyvällä tuulella. Etenkään kun olin katsonut ikkunasta ulos minuutti sitten, jolloin taivaalta oli tullut korkeintaan tähtien valoa. Ulko-ovesta päästyäni alas tömähteli isoja lumipalloja. Siltä se ainakin tuntui. Pyörän jarrut olivat taas loistavassa kunnossa, joten lumentulon ja erinäisten muiden rikkinäisten pyöränosien takia meinasin jäädä auton alle.
Pääsin loppumatkan erikoisen varovaisuuden ansiosta kaverilleni hengissä, mutta pitihän siinäkin tapahtua jotain. Eksyin väärään rappuun. Tiirailin siellä sitten ihmisten postiluukuissa lukevia nimiä ihmeissäni. Pyörin hetken ympyrää, ja päättelin olevani joko a) väärässä rapussa tai b) jopa väärässä talossa. Minun piti siis soittaa kaverilleni ja kysyä, missä hitossa hän asuu.
Sen jälkeen kaikki menikin melko hienosti tunnin verran, kunnes pääsimme  woodooseen. Astuimme sisään kylmyydestä ja menimme istumaan. Kaverini toinen ystävä oli toisella puolella paikkaa, ja hän jätti minut istumaan yksin. Pitikin valita paikka, jossa puolet baarin väestä pystyi tuijottamaan minua, kun pelasin matopeliä tylsyydessäni. Kun viimein sain kaakaon eteeni, hyökkäsi ensimmäinen paikan työntekijä kysymään henkilöllisyystodistusta. Huomatkaa sana ensimmäinen. Kymmenen minuutin päästä hyökkäykseen astui nimittäin toinenkin työntekijä. Miehen tivatessa ikääni alkoi tuntua siltä, että päivä on tämän vuoden huonoin. Ajatus  saattoi johtua väsymyksestäkin, mutta tunnelma putosi jyrkästi, vaikka tarjoiliamiesidiootti olikin lähtenyt matkoihinsa kuultuaan, että minulta oli jo kysytty henkkareita. Lähdimme paikalta melko nopeasti ja menimme kaverini asunnolle itkemään Everwoodin typerien kohtausten mukana.
Pyydän anteeksi ystävättäreltäni, en ollut parasta seuraa eilen. Jos tästä päivästä ei tule parempi, saatan vaipua epätoivoon.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s