Omistan mielenvian.

Lause sinänsä on täysin väärin kirjoitettu. Eikä se oikeastaan tarkoita mitään kummempaa. Se oli vain niin lohdullisen typerä, että hoin sitä itselleni kymmenen kertaa putkeen samalla kun hypin ympäri huonetta sinne tänne karjuen musiikin sanojen mukana. Jokaisessa meissä asuu pieni angstinen teini. Se työntää päänsä esiin sydämen ja maksan välissä olevasta asunnostaan ja käy huutamaan ja hakkaamaan sisuskaluja raivoissaan. Samalla kun viiltelee ranteitaan kirjastokortilla, sillä ei omista vielä Visa electronia, eikä halua kuitenkaan koskea veitseen muuten kuin ottamalla kuvia, joissa ketsuppi valuu paljasta rintaa myöten alaspäin ja veitsi on vasten ihoa.
Tänään kaikki meni loistavasti ensimmäisen tunnin ajan. Sitten menin kouluun ja matematiikka sai minut masentumaan. Sitten kaikki meni jälleen loistavasti ajellessamme koulun jälkeen autolla yläasteen pihaan. Seisoimme kaikki autossa, emme sittenkään halunneet astua sisään niistä ovista ja nähdä jälleen kaikkea. Karautimme uljaalla Talbotillamme eteenpäin jättäen entisen opettajamme ikkunaan katsomaan peräämme naureskellen. Suunnittelimme myös matkaa, ja se sai minut parhaimmalle tuulelle koko päivänä.
Sitten saavuin kotiin ja ärsyynnyin. Typerä ihminen. Kaikki itse asiassa hänessä ärsytti. Miksi miten ja milloin ja minkä takia vielä kerran häh mitä täh ? Ajatukset sinkoilivat sinne tänne pienen angstiteinin heittäessä bensaa liekkeihin. Nyt istun koneella ja pyörryttää. Taidan tehdä koulutöitä tänään, mikään muu ei saa aivoja niin tyhjäksi kuin se.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s