Omistan elämän.

Ainakin siltä se vaikuttaa, sillä en ole kirjoittanut moneen päivään. Itse asiassa minulla ei ole ollut kovinkaan paljon sanottavaa, eikä kirjoittaminen ole viehättänyt minua näinä päivinä. On ollut liikaa tehtävää ja ajateltavaa.
Sanon vain yhden sanan. Se on peli. Ihmiset pelaavat elämäänsä. Toiset todellakin ovat joillekin pelkkiä pelinappuloita, joille pitää keksiä sellainen siirto, joka hyödyttää itseään eniten. Joskus tosin epäonnistuu, ja menettää nappulan laudalta. Tällaisilta ihmisiltä tosin puuttuu empatia. He eivät ymmärrä, että toisiin voi sattua. Tuskaa ei tunneta, paitsi omalla kohdalla, niinhän he miettivät. He voivat uhrata toisia. Pelissä mukana olevat elävät omassa pienessä kuvitelmassaa, että he tekevät itsenäisiä päätöksiä. Se on siis kuvitelma. Todellisuudessa he seuraavat pelaajaa sokeasti. Ei omaa tahtoa, ei omia haluja. Kai heitä voisi sanoa tyhmiksi, mutta minä sanoisin, että pääpelaaja on vain liian manipuloiva, jotta muut huomaisivat pahoja aikeita.
Ja minä olen mukana pelissä. Ainakin siltä se vaikuttaa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s