Kertausharjoitus

Olenko joskus puhunut elämästä pelinä ? Minulla on tunne, että olen joskus maininnut sen, ehkä useampaankin kertaan. Olen maininnut asian vain ja ainoastaan sen takia, että se on totta. Elämä on joillekin peli, läheiset ihmiset pelinappuloita. En ainakaan keksi mitään muuta syytä sille, minkä takia toiset ovat niin manipuloivia ja ilkeitä. Eikä heitä näytä koskevan maailman hyvien tekojen säännöt, ei läheisten suojelemisen tarve tai toisten tunteiden kunnioittaminen. Heille tärkeintä on oma etu, omat tarpeet ja omat tunteet. Jos he tarvitsevat jotain, he ottavat sen.
Lähdin toissapäivänä kävelemään. Vain kävelemään. Olin niin ajatuksissani, että käännyin risteyksistä ajattelematta päämäärää. Lopulta huomasin kävelleeni pientä kujaa, josta en päässyt enää minnekään. Pysähdyin ja katsoin katua taaksepäin. Miten olin joutunut tähän pisteeseen ? Otin pari varovaista askelta takaisin samaan suuntaan. Katselin ympärilleni, seurasin pihalla liikkuvaa kissaa ja sen liikkeitä. Päässäni ei ollut enää mitään, se oli tyhjentynyt tuon pienen hetken aikana. Kävelin takaisin kotiin ihmetellen miten pitkälle olinkaan tarponut. Olin kuitenkin mennyt todella hiljaa, huppu päässä ja kädet taskuissa kuin joku, jolla oli synkkä menneisyys. Minulla vain oli synkkä nykyhetki, muistan miettineeni.
Erään kirjoitukseni pääajatus oli, että elämässäni asiat liukuvat editseni hurjalla vauhdilla. Nyt vauhti pysähtyi kuin seinään.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s