Kyyti on kovaa.

Olenko kertonut vuoristoradasta, jossa matka kestää aina kuukauden kerrallaan ? Se alkaa tasaisesti, vaunut aloittavat vasta urakkaansa ja valuvat hitaasti eteenpäin. Sen jälkeen alkaa ylämäki ja siitä pitää nauttia. Maisemat ympärillä ja hento tuulenvire, kunnes huipulla näet ympäröivät ilmahiukkaset tarkasti, eikä mikään voisi olla paremmin. Siitä alkaa hitaasti putoava, yhä alaspäin jatkuva rytinä. Tuulenvireen hyväily on muuttunut avokämmenlyönneiki vuoroin kummallekin poskelle, ja jostain on ilmestynyt tummat pilvet piiskaamaan sadetta kasvoillesi niin että sattuu. Alas päästyään ei näe minnekään ja tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, kunnes joku lähimmäinen tulee ja pukkaa vaunut jälleen liikkeelle. Ylös mennään taas.
”Vähänkö tämä alkava kappale on huono.” ”TANSSITAAN.”
Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kyyti on kovaa.

  1. Kyllä, aivan juurikin näin… Mutta eikös se ole se tarkotus, saada muut ihmiset ihmettelemään ja itsensä kummastelemaan omia ajatuksia myöhemmin. Ja kirjottamista jaksaa kun sen vaan alottaa… Nyt pitää taas vääntää joku mut mut tuota noin… Ajatus kulkee omituisesti tähän aikaan ja tässä mielenhapoituksessa… Tuhoudun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s