Sotkuisia ajatuksia aamuisin.

Ihmisen luoma todellisuus saattaa erota oikeasta maailmasta. Jokainen meistä aistii ympäristöä hiukan eri tavalla, ja tulkitsemme tapahtumia omien uskomustemme läpi. Ydinminän ja itsetunnon viimeiset rippeet saattavat muuttaa toisen ihmisen sanat täysin erilaisiksi, teot merkityksellisiksi loukkauksisi itseään vastaan. Käytännössä katsoen voimme muuttaa mitä tahansa mihin tahansa muotoon, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Todellisuus on vääristynyt. Se on yhtä suurta illuusiota, jota me pidämme yllä. On naurettavaa, kuinka emme uskalla kohdata asioita sellaisina niin kuin ne ovat, vaan menemme totuutta mieluummin piiloon jonkin olemattoman selän taakse. Haluamme uskotella itsellemme, että tuo olematon on se jokin, se suojaa meitä ja tarjoaa meille onnen. Sitten joskus aikanaan me huomaamme, ettei itse keksitty kuvitelma voi tarjota hyvää oloa, miten voisikaan, eihän se ole olemassa.
Me kuvittelemme, me rahvaat. Joillekin suodaan unelmansa, meille ei. Minäkin joudun tyytymään unimaailmaan, jossa saan vaikuttaa asioihini, eikä minua ole asetettu raiteille ilman vaikutusvaltaa mihin ne johtavat. Mutta tässä elämässä tyydyn niihin rripeisiin, joita muut minulle tiputtelevat armopailoiksi ja yritän kasata niistä itselleni ilon, kodin, mielenterveyden ja tavoitteet. Surullista, mutta niistä rakennan itselleni sen, jota odotan. Illuusioni, joka romahtaa vielä joskus.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s