Outoja mietteitä

Elämäni ei ole enää oikealla reitillään, olen merimiehen haavoittama albatrossi, minun maisemani on mustaa ja punaista täynnä. Toisen unelmat murskataan pienellä paperinpalasella, toisen maailma kaatuu muutamaan harkitsemattomaan sanaan. Surulliset ihmiskohtalot ruikuttavat kadulla ja ne raahautuvat perässäsi armoa anellen. Auta, auta, auta ! Kuusi miljardia yksinäistä ihmistä matkaavat omalla polullaa, itsekkyytensä kahlitsemina.
 
Maailma on mieletön. Rationaalisuus on unohdettu, se on jäänyt jonnekin kivikaudelle, kun yritettiin vain selvitä hengissä. Sen jälkeen areenalle astelivat kaikki omien aikojensa Don Quijotet tuulimyllyjä vastaan hyökätäkseen. Pienet vähemmistöt yrittävät tulla esille näyttääkseen, että kun Bush rynnii kohti omaa tuulimyllyään, se ei ole oikein. Se on ainoastaan naurettavaa, mutta mitenpä selität sen miehelle, jonka omassa maailmankatsomuksessa kunnia ansaitaan verellä, joka on kiedottu vapauden käärepaperiin.
 
Ihmiset ovat masentuneita, vailla suuntaa, maailman murskaamia. Surullisia. Myötätuntoiset ihmiset joutuvat kantamaan monen ihmisen murheet harteillaan, sillä he haluavat auttaa, saada toiset tuntemaan, että täällä on sittenkin jotain hyvää jäljellä. Mutta lopulta heillekin maailmassa on jäljellä vain ne kuolleet linnut, verellä ja itsekkyydellä murhatut.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s