Tietotulva pienoismietteessä

Aamulla avaan lehden ja näen kymmenet otsikot, mutta vain sivusilmällä. En jaksa enää keskittyä niihin, sillä ne kaikki huokuvat tietoa vaaroista, tapahtuneista onnettomuuksista ja viimeisetkin sivut ovat täytetty kuolinilmoituksilla. Jätän lehden pöydälle ja katson, kuinka seuraava perheenjäsen hyökkää sen kimppuun ja ahmii jokaisen sanan, kuin se toisi sielulle jonkinlaisen pelastuksen.
 
Tieto tuo tuskaa. Yhtenä viikkona lehti kertoo, miten vaaleasta leivästä on löydetty hitusvinkulainen, joka aiheuttaa syöpää, seuraavalla viikolla maito aiheuttaa leukemiaa. Jos ihmiset eivät ehdi kuolla syömäänsä ruokaan, niin viimeistään jättiläismäinen hyökyaalto pyyhkii kymmeneksen maailman ihmisistä mukaansa, ja taas seuraava säätiedotus lupaa tappaja-hurrikaania.
 
Helpompaa olisi vain elää. Katsoa mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja jos minä olen siinä mukana, niin se oli varmasti ennalta määrätty. Saatan nimittäin aivan yhtä hyvin kuolla taivaalta tippuvaan meteoriittiin kuin siihen ennustettuun hyökyaaltoon tai virolaisten Suomen-valloitukseen. Tietämättömyys on taivas, se oikeasti on sitä. Heitän aamulehden sarjakuvien jälkeen roskikseen ja lähden ilman kypärää pyöräilemään kohti kuolemaani.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s