Yksi on kuitenkin se luku joka satuttaa.

Naurettavan ylidramaattista, hyvä Niina. Pyöräilin tänään aurinkolasit silmillä, ettei kukaan näkisi vettyneitä silmiäni, poljin taas niin kovaa, että keuhkoihini koski. Päädyin istumaan Vuoksen rantaan laiturille puoleksi tunniksi, kunnes minulla oli niin kylmä, että olisin voinut vannoa ruumiinlämpöni olevan alle kolmessakymmenessä. Sitäpaitsi nenäni vuosi ja yskitti, olen varmasti saanut lintuinfluenssan ja tulen olemaan Suomen ensimmäinen kuolonuhri. Jotenkin kaikki se fyysinen kipu ja ne oireet palauttivat minut tähänä todellisuuteen päänsisäisestä maailmastani.
 
Tuntui kuin olisi menettänyt pitkäaikaisen poikaystävän, että kaikki se nauru ja hauskuus oli jotenkin nyt jätettävä taakse, sitä ei enää tulisi takaisin, eikä sitä saisi muistella. Jotenkin toisen tilanne oli niin tuttu itselle, että pystyi aistimaan jokaisen sanan takana olevan tuskan. Tottakai jokaisen tunteet ovat omia tunteita, ei niitä voi koskaan todella tuntea, mutta pystyin aavistamaan. En minäkään ole mikään koulun suosituin koskaan ollut, en poikien suhteen, en ystävien suhteen, en edes tuttujen suhteen.
 
Olihan se aika tehdä jotain epäitsekästä. Niinhän ? Mitä kuvittelin tekeväni, kun piilotin tahallani eräät totuudet elämästäni ja annoin asioiden soljua eteenpäin valheellisuudessa. Olin itsekäs, olen edelleen, mutta oli aika tehdä poikkeus ja ajatella toistakin. Epätietoisuus on se, joka pitää meidät kahleissa, joka ei päästä meitä jatkamasta matkaa, kun eteenpäin pitäisi kulkea ja vauhdilla. Totuus sattuu mutta vain hetken… Mutta silti mietin, mitä tein ja miksi.
 
Outoa kuinka voi masentua toisen puolesta. Ja jos minuun sattuu jo näin paljon, en voi kuvitellakaan toisen tuntemuksia. Kai siinä klassisessa elokuva-repliikissä on sittenkin pienen totuuden siemen: "Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun."
 
Istuin, istuin ja istuin, mietin. Jokikin näytti soljuvan täysin väärään suuntaan tuulen ansiosta. Teiniangst-Niina sisälläni viilsi ranteensa auki ja jäi vuotamaan verta siihen laiturille, kun nousin ylös. Elämä on… huonoja päätöksiä ja seurauksia.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s