Miehet eivät puhu tunteistaan, naiset… kyllä ?

Miten helpoksi sen ennen luulikaan, kun kaikki meni huonosti ja tuntui että syy oli aina toisessa. Aivan kuin minä olisin aina osannut valita oikeat sanat ja paljastaa oikeat asiat ja toinen olisi ollut kylmä ja kova. Ei kertonut mistään mitään, pitäytyi arkipäivän kuulumisissa ja ehkä kerran kuussa sanoi kirjallisesti sydämmen. Minähän raivostuin, juoksin ympäri taloa ja meuhkasin toisen sukupuolen kyvyttömyydestä ja tahdittomuudesta. Potkin seiniä ja hakkasin nyrkkejäni pöytään. Minua oli loukattu, käytetty hyväksi. Jätetty kuin se yksinäinen nalli kalliolle.

 

Vai että sellaista hän miettii, tuumin itselleni ajatuksissani, kun mietin uskallanko vai enkä uskalla sanoa mitään. Muistelen omia ajatuksiani, ei voi aina ottaa jos ei ikinä anna mitään takaisin. Niinhän se suurinpiirtein meni. Minä tiedän kaiken teoriassa, jos en nyt sano jotain, niin hän tuntee itsensä jätetyksi heikoille jäille. Jos nyt sanon jotain, minä saatan vielä itse tarpoa alustaa pelokkaasti tunnustellen. Enkä halua kokea sitä tunnetta enää koskaan, sillä minä en pääse sieltä enää tukevalle maankamaralle. Siinä vaiheessa minua odottaa vain romahdus.

 

Mikä niistä sanoista tekee niin vaikean. Tiedän, että tilanne on täysin erilainen kuin ennen, mutta silti on vaikea luottaa. Minä..ööh..Kyllähän sinä tiedät..tai sitten et, koska en ole sanonut mitään vielä.. Jospa olen vain hiljaa ja hymyilen nätisti, käykö ?

 

Huokaus. Kylmät sinkut ryhmä kokoontuu.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Miehet eivät puhu tunteistaan, naiset… kyllä ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s