Mielikuvitusystäväkö se olikin ?

Miksi minun pitäisi vakuutella sinulle mitään minusta ? Suoraan sanottuna minä olen raivostunut tavasta, jolla sinä minua.. käsittelet ? Olkoon termi mikä tahansa, se suututtaa minua, sillä minä olen tällainen kuin olen. Miksei se voisi riittää selitykseksi yksinkertaisempiinkin kysymyksiin, sillä niihin ei ole muuta selitystä, yritin minä kuinka kovin tahansa sellaisia löytää. En jaksa keksiä tekosyitä teoille, joita en ole tehnyt ja ajatuksille, joita en tuntenut. Tai mitä siitä jos tunsinkin ? Tuntuu kuin en voisi olla enää missään asiasa rehellinen. Miksi minun pitäisi todistella sinulle, että minä todella olen iloinen, vaikka joskus tietysti kyyneleetkin virtaavat poskillani, mutta tosiaan. Sellaistahan se elämä on, siihen on mahduttava myös jotain pahaa – jokaiseen elämään. Ei ole varmastikaan olemassa sellaista ihmistä, joka voisi sanoa elämänsä lopussa, ettei ole satuttanut itseään kertaakaan. Tai jos pystyy, niin hän on ollut tunteeton kivi.
 
Kehitys on tämän päivän sana, minäkin olen heittäytynyt siihen mukaan. Vielä joku aika sitten olin täysin erilainen, totta. Joku tutun tuttu oli kuulemma määritellyt minut parilla sanalla tässä tovi sitten. Sitäkin minä ihmettelin, miten joku voi kuvitella tuntevansa minut, kun on vain kolme kertaa nähnyt minut samassa tilassa itsensä kanssa ? Se ei ole missään suhteessa mahdollista, sen minä kerron teille. Ihmisessä on monia puolia, toiset ovat näkyviä ja toiset on piilotettu. Jotkut piilotetuista puolista paljastetaan ystäville ja rakastetuille, ja joskus sitä kadutaan myöhemmin katkerasti. Joitain asioita ei ehkä koskaan anneta ilmi. Ihmisen sydän on syvä valtameri, vain pinta voidaan nähdä ja sukeltamallakaan ei pääse syvimpiin vesiin. Ja sukeltaja voidaan pakottaa takaisin ylös, sukeltaja voidaan tappaa veden kylmyydellä, sillä meri voi olla armoton, aavistamaton paha.
 
Mutta siltikin, en minä haluaisi sulkea ovia ystäviltäni, se olisi jotenkin niin.. Surullista. Ehkä se oli lapsellista kuvitella, että hommat toimii maailmassa helposti. Ehkä oletin liian helppoa ja järkytyin kun tajusin mitä elämä oikeasti meille tarjoaa: pomppuista kyytiä Fiatissa. Kaikki mitä voit tehdä on kiinnittää turvavyöt ja kuvitella matkaavasi Ferrarissa, ehkä se helpottaisi oloa. Minun kuvitelmani alkavat vain rapistua sitä mukaan, mitä kuulen sanottavan. En ole oma itseni enää vai ? Ehkä me emme sitten tunteneetkaan toisiamme niin hyvin kuin kuvittelin. Ehkä sinä elit jossian omassa pikku mielikuvitusmaailmassasi, jossa minä olin ihana ja sinäkin olit. Haluan romuttaa sen, sillä.. sillä.. Fiat ei ole Ferrari ! Herran jestas, avaa silmäsi ja näe, että jokaisessa asiassa on toiset puolensa.
 
Ainut millä on merkitystä on se, että minä hyväksyn itseni tällaisena ja pystyn elämään itseni kanssa. Sinun sanasi eivät minun autooni tee lommoa.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s