Epäitsekkyys.

Mitäs me kauniit ja komeat? Ollaan vain lähekkäin ja pidellään toisiamme kädestä, vaikka haluaisi vielä jotain muuta. Täytyy tulla kotiin, sillä yläkerrassa nukkuu joku, joka on minulle todella tärkeä. Se on ollut koko päivän yksin kotona, ja minä tiedän, että joskus se tarvitsee tukea ja turvaa. Isosiskon läsnäoloa. Tuntuu jotenkin oudolta, että siitäkin rääpäleestä voi välittää näin paljon, vaikka se aina huutaa ja räyhää kuin ikiliikkujan energialla varustettuna. Kaiken korvaa se, että joskus – harvoin, mutta siltikin joskus – meillä on todella hauskaa, ja silloin mietin, että on ihanaa omistaa tuollainen sisko.
 
Kai sitä jotenkin takertuu niihin pieniin hetkiin kaikissa suhteissa. Vaikeudet voitetaan, kun on jotain hyvää, mitä muistella. Ei sitä kai näe, että tuntuu useammin pahalta. En minä tiedä. Minähän olen vain tyhmä tyttö, joka ei tiedä mistään mitään. Istun vain hiljaa ja katson vierestä.
 
Mutta nämä ovat elämämme päiviä, viimeisiä, ensimmäisiä, parhaita. Sen minä tiedän, jos en muuta tästä maailmasta käsittäisikään. Tämä päivä on paras, tai jos näyttää siltä että sataa niskaan, se vain on käännettävä hyväksi jotenkin. Jos sattuu, se on jonkun uuden alku. Jos itkettää, kyyneleet antavat tilaa taas ilolle. Minä pidän, tykkään, rakastan. Eri ihmisiä eri tavoilla. Yhtä ystävänä, toista siskona, kolmatta… No, kyllä te ymmärrätte mitä minä ajan takaa. Minä välitän teistä, teille ei saa sattua mitään pahaa. Sen takia sysäsin omat tarpeeni muualle ja valvon täällä ja vahdin, ettei pennulle tapahdu mitään.
 
Huokauksia. Syviä huokauksia.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s