Yksi pelko lisää.

Ihmisen elämä on vakaalla pohjalla, se kestää mitä tahansa.. paitsi katastrofeja. Tapahtumiin halusi puuttua ukko isojumala, Zeus, Buddha, tai joku mikä ikinä tuolla jossain oleilee. Eihän meidän tielle tarvitse asettaa muuta kuin pieni este, niin me kaadumme ja haavoitamme itsemme. Mikä pelottavinta, meitä ei suojele kukaan. Sillä jos Hän asettaa tiellemme sen esteen, miksi Hän estäisi meitä kompastumasta siihen? Aseta ensin vaara, niin ettei kukaan tiedä sinun sitä tehneen ja poista se sitten leikkien päivän sankaria. Niinkö?
 
Olen miettinyt tässä viime päivinä, että mikä saa ihmissuhteet äkkiä vain kuolemaan. Yhtäkkiä puhelimeen ei vastatakaan, ja jäät yksin miettimään huoneeseesi, missä kaikki ovat. Miten voi olla mahdollista, että aviomies tulee kaikkien odotusten vastaisesti eräs päivä töistä kotiin ja sanoo sen olevan ohi nyt? Miltä mahtaa tuntua elää omissa maailmoissaan, omissa uskomuksissa siitä, että kaikki on hyvin, kun toinen tulee ja musertaa kaiken. En vain voi ymmärtää, että on olemassa mahdollisuus, ettei toinen huomaa suhteessa olevan mitään vikaa ja sitten kokee äkkiä menetyksen. Kaiken oman turvallisuuden tunteen keskellä äkkiä putoaa alas.
 
Kai tässä tullaan kysymykseen rehellisyydestä ja avoimuudesta. Jos jokin on toisen mielestä pielessä, siitä pitiäsi minun mielestäni sanoa jotain. Ei voi vain tukkia suutaan ja yrittää kuvitella kaikkea pois niin kauan kuin on mahdollista, kunnes huomaa kaiken olevan väärin. Kaikki mitä tekee ja sanoo tuntuu väärältä. Pahalta. Silloin tulee tilanteita, joista toinen ei ole voinut tietämättömyydessään ymmärtää mitään. Rehellisyys suhteissa on tärkeää.
 
Vapaa pudotus. Astut lentokoneesta ulos, yksi askel ja putoat läpi pilvien, ilman, kaiken. Pelkään sitä. Haluan valmistautua kaikkeen, haluan tietää ennalta kaiken mitä tulen kokemaan ja milloin. Spontaanius pois, jos se tarkoittaa sitä, että minuun saattaa sattua. Haluan aikaa ottaa laskuvarjon mukaan ! En tahdo päätyä märäksi läntiksi asfalttiin, lihamurekkeeksi. En tahdo, en.
Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Yksi pelko lisää.

  1. Kun rakastuu, sitä vain hyppä, eikä järkeile eikä suunnittele.
    Itsellenikin on käynyt juuri niin: vaikka pelotti, riski oli otettava koska muuta en voinut, enkä kadu. Se riski on edelleen olemassa että minuun voi sattua jonain päivänä, mutta en halua enää elää arvattavasti, tylsästi, vailla rakkautta.
     
    Tuosta, miksei voi sanoa jos kaikki ei ole ok. Joskus sitä vain ei halua loukata toista ja toivoo että kaikki muuttuisi hyväksi… eikä niin sittenkään käy.
    Ja useimmiten varmaan huomataan, että jotain on pielessä. Jos ei, niin silloin on pitänyt toista itsestäänselvyytenä ja on syytä katsoa myös peiliin.
    Rehellisyys omista tunteista on toki hyvä juttu, muttei helppo, koska ne eivät ole välttämättä aina itsellekään niin selviä.
     
     

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s