Tasaista, vihaista hurinaa.

Olenko minä todella niin paha ? Monet tahot syytävät sanoja, jotka on tarkoitettu loukkaamaan ja saamaan mieleni matalalle. Miksi he puhuvat sellaisista asioista, jotka tietävät kyllä hyvien käytöstapojen mukaan olevan ilkeitä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Yksi syyllistää minua omista teoistaan, toinen kertoo minun omistavan pohjatonta vihaa, kolmas muistuttaa, että minä olen se, joka hänen maailmansa sortaa joka päivä uudestaan. Aina uudestaan.
 
Onneksi minulla on voimaa jäljellä. Pystyn nauramaan vastustajilleni päin naamaa, tai ainakin ottamaan sanat vastaan kasvot tyjhinä tunteista, sillä vielä minä olen pystynyt kilpistämään negatiiviset ajatukset muualle. Ei se täysin oman henkisen kehitykseni tuotosta ole, vaan tukipilareiden, jotka olen löytänyt uudestaan. Tiedättekö miltä tuntuu lämmittää käsiään toisen ihmisen käsissä, kun muuten viime puree lihassa asti ? Minä toivon, että he löytävät jotain, johon he voisivat nojata vihassaan. Ja kyllä he löytävätkin, minä tiedän sen. Joku vielä tulee hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat, mutta sillä välin he voisivat opetella poistamaan katkeruuden elämästään.
 
Minä satutan teitä, kuten te olette minua satuttaneet, vaikka en teitä vastaan rikkonutkaan. Saatan teidät kiusaukseen, vaikken tahdokaan pitää teitä pahassa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s