Varoitus.

Kaikki pelkoni, vaatimukseni ja odotukseni kiteytyvät siihen sanaan. Se on vaarallisinta huumetta, mutta siitä ei vaivauduta varoittamaan muovitarroilla ihmisten otsissa. Sitä ei saa kaupan hyllyltä rahalla, se ei ole materialisteille. Siihen sanaan kiteytyy paljon pahaa, paljon vieroitusoireita, jälkimasennusta ja vapinaa. Se aiheuttaa riippuvuutta ja sen takia sosiaaliset kontaktit saattavat murentua huomaamatta.

Olen monta kertaa jäänyt hiljaa miettimään asiaan piileviä vaaroja. Niitä sellaisia, jotka tietää ennen kokeilua, mutta myös niitä, joita ei pysty tietämään ennen kuin on ne kohdannut. Näitä jälkimmäisiä minä pelkään eniten. Yksi sanoo kylmästi jäähyväiset ystävilleen, koska haluaa viettää kaiken elon aikansa sen kanssa. Entiset tukipilarit murretaan ja uudet rakennetaan sen varaan. Kaikki on ihanaa, kun on se elämässään. Toinen vaihtaa unelmiaan ja ryhtyy roskakuskiksi, koska haluaa olla sen kanssa. Jotkut jämähtävät paikoilleen, eivät ymmärrä, ettei maailma viivy  menneessä eikä jää edelliseen päivään asumaan.

Itse asiassa kukaan ei ota huomioon sitä, että se saattaa pettää. Jättää tuskan armoille, jättää kysymään itseltään mikä meni vikaan. Kaikki rakennetaan sen avulla, todellisuus ei ole osa ajatuksia silloin.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se on mennyt täysin hukkaan ? Kaikki on turhaa, sillä toinen ei halua liittyä siihen mukaan. Käsittämätön masennus iskee ja kuolemanhalu saattaa yllättää vakaimmankin henkilön ajatukset. Jos leikkiin on havitellut ystävää, saattaa sen jälkeen olla yhtä rakasta ihmistä köyhempi. Sillä ei parane leikkiä, se pitää ottaa vakavasti. Mitä sitten pitäisi tehdä, kun huomaa toisen olevan sen pauloissa täysin väärissä lavasteissa ? Ilmeisesti sitä täytyy seurata vain sivusta, antaa sen olla. Jos ihminen on niin varomaton, että sen ottaa elämäänsä mukaan, saa luvan kestää seuraukset. Niinkö ? Näinkö minustakin tullaan joskus ajattelemaan, kun istun hämyisen pöydän nurkassa vakuuttamassa toisia vakavalla naamalla, että pääsen siitä kyllä irti milloin haluan.

Toisaalta, enhän minä ole vielä astunut tuon sanan huumaavaan piiriin. En ole uskaltanut ainakaan myöntää sitä itselleni täysin. Minulle kai se tarra on isketty otsaan. "Rakastuminen vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia."

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Varoitus.

  1. Tuossa vertauksessasi ontuu se, että tupakassa tiedät jo aloittaessasi ettei siitä tule seuraamaan sinulle mitään hyvää.
     
    Mutta … siinä toisessa… siinä on aina se mahdollisuus olemassa että se onkin juuri se oikea, se jonka kanssa elämäsi on upeaa. Ja joskus vain käy niin että se vie mukanaan. Ja ne hyvät hetket ja huonotkin aina antavat jotain joka muuttaa sinua ihmisenä. Jos ei uskaltaudu koskaan, ei voi oppia itsestään ja toisista.
    Onko kivun välttäminen ja varmuuden maksimointi elämän tarkoitus?

  2. Sen verran vielä että aina kun tuntee toista kohtaan (rakastettu, ystävä, sukulaiset) jotain, aika todennäköisesti joskus tulee myös sattumaan, viimeistään jos hän kuolee.
    Mutta rakkaus antaa niin paljon, että on valmis ottamaan sen riskin.
     
    Olen kyllä itsekin pelännyt elää ja rakastaa, mutta olen oppimassa siitä pois kun elämääni tuli ns. vastustamaton rakkaus.
    Juuri vastikään otin suhteessamme hypyn tuntemattomaan. Kirjoitan siitä tuossa sekavassa blogissani. Tiedän että sekin tulee satuttamaan minua mutta luultavasti antamaan myös paljon ja ainakin se on enemmän kuin se että en eläisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s