Toinen opetus

Kylmiä väreitä ja oksennuksen maku suussa. Nyt on oikea hetki miettiä miten hienoa elämä onkaan. Kuinka upeaa on herätä joka aamu terveenä – jos ei lasketa mukaan tätä flunssaa. Miten hienoa on nähdä suoraan ikkunasta että maailma ei ole tuhoutunut ja alakerrasta löytyy aina ruokaa, jos on nälkä. Miten rakastankaan sitä, että joskus painajaisia nähtyäni voin vain kääntää pääni ja kuiskata ”suojelethan minua hyökkääviltä kuubalaisilta” ja heti tunnen olevani turvassa, kun käsi kiertyy ympärilleni ja niskaani huokuu tuhinaa.
Itse asiassa nyt kun mietin, niin ongelmani ovat turhia, ihan totta. Täälläkin vain valitan kuinka surkeaa on olla. Työpaikalla kiusataan ja kaverit ovat muuttaneet muualle. Rahaa tulee ja rahaa menee. Kaikki on ollut huonosti ja kaikki on ollut hyvinkin.
Itse asiassa minulla ei ole tänään mitään asiaa. Kävin katsomassa saw III -elokuvan. Pelon kautta aloitin ajatteluketjun elämästäni ja siitä, että oikeastaan valitan aina turhasta. Pelon kautta aloin kirjottamaan tätä ilmoittaakseni että NAUTIN ELÄMÄSTÄNI WUHUU koska jos en näin tekisi, saattaisin herätä ilman ketään huoneesta, jossa minun täytyisi päättää elänkö vai luovutanko.
Naurettavaa, mutta ah niin totta. Toinen opetus: arvosta elämääsi.
Mainokset

Ensimmäinen opetus

Luulin, että jokainen on joskus miettinyt kuoleman tuomaa helpotusta. Minusta sen miettiminen ei tee ihmisestä itsetuhoista, ehkä hiukan alakuloisen korkeintaan. Minulla ajatus käy mielessä aina kun aloitan koko elämänkaareni suunnittelun. Mistä pirusta sitä pitäisi töitä keksiä, miten minun kuuluisi pitää seurustelusuhde kasassa, minuunhan kyllästyy niin helposti ja minä itse kyllästyn kaikkeen, miten siis voisin löytää itselleni hyvän työpaikankaan. Työpaikan saavututettua joudun varmaan työpaikkakiusatuksi tai sitten pomoni päättää erottaa minut julmasti kahden työpäivän jälkeen nähtyään minussa pelkän vätyksen. Pomojen silmäthän ovat kuin jumalan: mitä ne yhdellä vilkaisulla näkevät, on oltava totta.Toiset kaikkitietävät silmäparit on kaikilla vanhemmilla. He voivat joko tuomita tai hyväksyä lapsensa tekoset silmänräpäyksessä, eikä sen jälkeen ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa heidän mielipiteensä. Vaikka voisit puhua ympäri koko muun maailman ja sinulla olisi maailman parhaat perusteet tekemisillesi tai suunnitelmillesi, on kuin vanhempien korvat olisivat menneet pois päältä. He vain tuhahtavat ja kertaavat sitä lausetta, jonka he ensimmäiseksi ovat sanoneet – mutta kun…

”Mutta kun” oli minuakin vastassa muutama vuosi sitten. Olisin halunnut lähteä kielimatkalle. Voi kuinka olisinkaan halunnut lähteä ystäväni kanssa kielimatkalle ! En koskaan ollut käynyt ulkomailla ja minusta tuntui mahtavalta, että joku oli pyytänyt ensimmäisenä minua matkaansa mukaan…

”Hei Niina, lähetkö miun kans kylpylään uimaan ? Joo, hienoa ! Ajattelin jo, että pitäisi mennä yksin, kun soitin Hennalle, Emmille, Riikalle, Johannalle ja jopa Tuulille et tulisko ne ja kaikil oli tänään jotain muuta tekemistä”

… Mutta sain vastauksekseni mutinaa ja yhden lauseen. En saisi lähteä, koska vanhemmillani ei olisi varaa laittaa kahta siskosta ulkomaille. Muutaman vuoden päästä Katja voisi tulla anelemaan samaa matkaa, ja pitäisikö sitten sanoa hänelle, että isosisko kävi ulkomailla, joten pikkusiskolle ei jäisi rahaa. En nähnyt selityksessä järjen hiventäkään. Kai muutamassa vuodessa voisi säästää pari lanttia riiviöllekin, miten se liittyy minuun. Jankutin asiaa pari viikkoa, kävin silloin töissäkin, joten esittelin kaikenlaisia säästösuunnitelmia, että vain pääsisin sinne. Turha toivo. Muutama vuosi meni, ja Katja tottavie kysyikin saako lähteä kokemaan maailmaa. Hykertelin kulman takana kuin mikäkin itse piru, sillä tiesin vastauksen… Luulin niin…

”Voi miten hieno idea, kyllä kyllä, vaihto-oppilasvuosi. Meidän Katja ulkomailla, ja eihän tämä maksakaan kovin paljoa !”

Vielä yksi asia, oletteko huomanneet, kuinka vanhemmat tuppaavat sanomaan perusteluksi tuomioilleen, että heidän kodissaan he määräävät. Tai että kun lapsi asuu kotona, niin hänellä ei ole yksityisyyttä, vanhempia täytyy totella ehdottomasti. Tuli vain mieleeni, sillä itse löysin eilen puolet vaatteistani muovisäkissä ulkonta, pakkasesta. Ne olivat olleet kotona väärässä paikassa, ei aivan kaapissa asti, hetken olivat väärillä paikoilla. Tuomio tuli ja jouduin ulos lähtiessäni laittamaan pakkaseen pakkasenkylmiä vaatteita.

Voi mitä teiniangstia maailma onkaan täynnä, teatraalista itsemurhavikinää ja vihaa vanhempia kohtaan. Mutta niin se vain on. Kaiken jälkeen opin yhden asian. Maailma on julma, maailma puukottaa selkään. Sinun puolellasi ei taistele kukaan muu kuin sinä itse, yksin.