Mukaillen erästä kirjoitusta

Istun yksin koneen ääressä. Kohta tietysti olen seurassa mutta ei tulevaisuudella ole väliä, ainoastaan sillä mitä on tässä ja nyt. Ja tässä ja nyt olen vain minä ja ajatukseni.Heräsin tänään jo ennen kuutta, mikä ei tietysti ole mitään erikoista enää minun elämässäni. Eikä ole sekään, että herään jonkun vierestä, vaikka se joka kerta tuntuukin yhtä mukavalta. Itse asiassa meinasin tänään myöhästyä töistä, kun katselin miestäni. Suu auki, kuola valui, toinen jalka rötkötti sängyn ulkopuolella rennosti ja peitto vain nimeksi päällään hän nukkui, joskus kuorsasikin. Voiko olla rakastettavampaa näkyä ? Eikö olekin ihanaa tuijottaa rakkaintaan, kun tämä nukkuu ? Valveilla ollessa toinen aina jotenkin tiedostaa tuijotuksen ja vaikka tietämättäänkin, alkaa parantaa ryhtiään ja sukimaan hiuksiaan. Mutta nukkuessaan on vain ihminen itsessään. Kuolien ja kuorsaustensa kanssa, paljaana, omana itsenään.

Samalla kun on toista lähellä, on toisista kaukana. Olen monesti miettinyt mihin kaikki ovat hävinneet.. Kyllä, Silja, muistelen myös sinua useasti siellä toisella puolella Suomea kun viiletät. Ja myös kaikkia teitä muita, Helsingissä, ulkomailla, Jyväskylässä, eri opistoissa ja jopa samassa kaupungissa. Mihin kaikki häviävät ? Tuntuu, että olen kohta vain yksin. Minustako se johtuu, etten jaksa pitää yhteyttä ? Kai siitäkin, en voi kieltää sitä. Jos pitää valita, ostanko uudet farkut vai matkustanko monen sadan kilometrin päähän, jotenkin kaupan peilissä kiiltävät farkut tarttuvat mukaani sen enempiä miettimättä. Tämä käytösmalli vie minut tuhooni, sen sanon vielä. Jos rikkaampi nainen ma oisin, yöt päivät matkustaisin…

Taidan käpertyä tuoliini ja siemaista ei-niin-alkoholitonta tai suurta-humallusta-aiheuttavaa juomaani. Kaipaan ihmisiä. Silti vain käyn töissä ja pelaan koneella, vietän romanttisia iltoja kuolarini kanssa ja katson Canal plussan elokuvia – joita saan nyt katsoa 18 päivää ilmaiseksi tästä päivästä lähtien. Joten kaverit, nähdään seuraavaksi 9.5.2007.

Hetkinen ! Juurihan itsekin totesin, että yksinäisyyteni johtuu tuollaisesta ajattelumallista… Olen parantumaton erakko, mitä ilmeisemmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s