Selviytyjät

Sairaslomalainen Niina ilmottautuu … mihin ? Sohvalla lepäilyyn, tietokoneella oleiluun ja kirjan lukemiseen ? Siihenpä juuri, ja tätä jatkuu vielä kaksi päivää.Pari viikkoa sitten kävin turistimatkalla pääkaupungissamme Matin kanssa. Siellä oli hienoa, aina ja yhä uudelleen minusta siellä on hienoa. Kävimme kaupoilla ja kävelimme niin kauan ennen kuin jalat pettivät altamme. Söimme hyvin, kävimme Linnanmäellä ja ennen kaikkea nautimme toistemme seurasta. Lauantai-iltana tosin nauttiminen alkoi olla tipotiessään hetkellisesti, kun lähdimme lintsiltä, kävimme asunnolla ja päädyimme väärien, nopeasti tehtyjen valintojen jälkeen takaisin … Linnanmäelle. Nälkäisinä, hyvin nälkäisinä, lähdimme sitten kävelemään kohti kaukana siintävää rautatieasemaa. Siitä vielä puolisen kilometriä ja pääsimme ruokapaikkaamme – vain huomataksemme, että tarvitsemme henkilöllisyystodistukset niin myöhään illasta. Olin jo kaivamassa sitä esiin, kun muistin jättäneeni sen kauan sitten asunnolle. Käännyimme ovelta yhä nälkäisempinä. Päätimme turvautua tuttuun ja turvalliseen ja nopeaan McDonaldsiin, jonka kultainen M-kirjain hohti hiukan kauempana. YLLÄTYYYSS, meinasin huutaa järkyttyneenä, kun näin pikkukadun ruokapaikan ovien sulkeutuvan neniemme edestä kiinni, olihan kello jo kymmenen. Itkua tihrustaen muistin kilometrin päässä toisen samaisen yrityksen paikan. Raahauduimme – sananmukaisesti raahauduimme – eteenpäin hitain askelin. Viimein sain kuiskattua myyjälle: ”Tuplajuustohampurilaisateriakokiksellajavähänäkkiämiullaonnälkä,kiitos.”

Sanoinko, että kun olimme rautatieasemalla, katselin niin keskittyneesti katutaiteilijaa, että kävelin erään jälkeenpäin hyvin närkästyneen tytön yli ?

Ihmettelin vain mutustaessani viimein ruokaa naamaani, että miten toinen voi olla noin hyvä minulle. Olimme molemmat yhtä nälkäisiä ja väsyneitä ja pettyneitä, mutta silti kun minulla meinasi karata kyyneleet poskille kaikista sattumuksista (ne tuntuivat vielä pahemmalta itse tilanteessa kuin varmasti nyt näyttävät kirjoitettuna), hän pyyhki ne pois ja lohdutti.

Se oli muuten ehkä parasta pikaruokaa koskaan, jota sinä iltana söin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s