Sotkuja sotkuisesta mielestäni.

Istun yksin huoneessa, katson ulos. Aurinko paistaa. Odotan vain ajan kulumista. Työt alkavat kahdelta, mutta toisaalta en halua sinnekään. Mitä tehdä ajalla, jolle ei oikeastaan ole mitään tarkoitusta ? En jaksa mennä monta tuntia aiemmin odottamaan töiden alkua. En jaksaisi istua tässä huoneessakaan, kun anoppi-kokelas hyörii oven toisella puolella hyperaktiivisessa innossaan. Olen katsonut jo neljä jaksoa simpsoneita ja viisikymmentä jaksoa ohikulkevia ihmisiä ikkunasta…Aika on ihmeellinen käsite. Olen varmaan joillekin vääntänyt omaa selostustani aika-ulottuvuuksista, jolloin jokainen ihminen asuu omassa ulottuvuudessaan. Se mahdollistaa sen, että joistain yksi tunti tuntuu ikuisuudelta ja toisesta se vilahtaa ohitse mahdotonta vauhtia.

Minulla on aikaa, myönnän sen. Olen yhä useammin jäänyt haahuilemaan mietteisiini, istumaan vain tunniksi tai pariksi paikalleni (sitä tosin avitti tuo neljän päivän sairastelu, kun vain kökötin neljän seinän sisällä). En vain osaa käyttää aikaa hyväksi oikealla tavalla. Jotkut päivät ovat tällaista matelua, sitten huomaan että neljä päivää peräjälkeen ovat buukattu ihan täyteen kavereita, töitä, kotia ja Mattia. Olen ostanut jopa kalenterin itselleni, mutta jotenkin sitäkään en osaa käyttää muutoin kun kirjoittamalla sinne työvuoroni ylös. Eräs ystäväni taas pari vuotta sitten kirjoitti sinne joka ikisen minuutin, mitä hän milloinkin tekisi… En halua sellaista, mutta kuvittelin valitessani tuon ruskeakantisen muumi-päivyrin, että se toisi jotain kontrollia tähän sekasortoiseen ajankäyttööni. Ei.

Haluan lisää aikaa. Lisää nuoruusvuosia, jolloin ei tarvitse huolehtia mistään. Lisää vapaita viikonloppuja, jolloin voin matkata ympäri Suomea. Lisätunteja päivään, jolloin voisin töiden jälkeen tavata ystäviäni, ettei tarvitse lähteä suoraan kotiin nukkumaan väsymystä pois. Lisää tuntejä yöhön juuri sen takia, että saisin nukuttua kymmenen tuntia yössä (mitä antaisinkaan jos voisin olla sellainen pärjään-kun-nukun-viisi-tuntia-yössä -ihminen). Haluan lisää murheetonta aikaa, kun kaikki nämä menetetyt lisätunnit tuovat paineita pieneen pääkoppaani.

Alkakoon siis viides simpson-jakso. Sillä lisää aikaa ei tule, enkä tätäkään omistamaani osaa järkevästi käyttää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s