Turtumus

Mikään harvoista harrastuksistani ei ole niin lähellä sydäntä kuin rahan tuhlaaminen. Shoppailu. Olin tänään menossa kaupoille, kun tajusin, että ei itse asiassa huvita. Olen nyt viikon lojunut sohvalla tai sängyssä tai koneella kaiken vapaan ajan töiden ulkopuolella. Pyöräilyvauhtini hidastui ja pää meni painuksiin, kun kuljin kohti keskustaa. Ei huvita, ei jaksa, väsyttää, en halua pyöräillä enää metriäkään. Puolimatkassa kurvasin markettiin, ostin postikortin ja -merkin, sujautin kortin laatikkoon ja lähdin takaisinpäin. Matkalla minun oli todettava viimein itselleni, että vaikka kuinka yritin estellä sitä, jokavuotinen masennukseni oli tullut takaisin.I want to be naked running through the streets

Niinkin yleinen kuin tämä alakuloisuus täällä pohjolan perukoilla on, ihmettelen, ettei siihen ole keksitty mitään parannuskeinoa. Haluaisin lääkkeet, jotka saisivat minut taas nauramaan aidosti. Lääkkeet, joissa en turru syvään harmauteen niin, että ei tunnu pahalta eikä hyvältä. Haluan nähdä syksyn värit kaikessa loistossaan ja nauttia niistä. Tuntea kirpeä tuuli kasvoilla ja katsoa viimeisiä auringon säteet taivaalla ilman katkeruutta. Eräs juttelutoverini oli syönyt masennuslääkkeitä ja kertoi uponneensa pumpuliin. Mikään ei tosiaan tuntunut miltään, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Toisaalta hän kaipasi sitä, että pystyi iloitsemaan asioista, mutta ei hän halunnut jatkuvaa pahaa oloansakaan takaisin.

Emmekä me halua kohdata ongelmaamme. Ei. Suomalainen asenteeseen kuuluu lähinnä ongelmien poisjuonti. Harmi vain, ettei se auta ketään, jos kittaa pullollisen Jack Danielsia kurkusta alas. Voi ehkä kuvitella hetken olevansa iloinen, mutta seuraavien tuntien ja päivien kuluessa ymmärtää, että se oli vain nopea ja haihtuva illuusio.

Miksemme siis voisi katsoa tätä asiaa silmiin. Olla masentunut jos masentaa ja se siitä ? Toisaalta, en kannusta ketään tähän ajatusmalliin. Jos ei tunnista itseään itkuiseksi mörökölliksi, pakkohan siihen on saada kunnon resepti. Annankin siis tehtävän lääketehtaille – keksikää lääke, joka saa oikeasti naurattamaan.

I want to be weightless flying through the air

Ehkä tähän oloon turtuu. Ehkä huomaan joku aamu, että olen tottunut tilaani, enkä edes kaipaa kesäpirteätä minääni. Ehkä sitten taas yllätyn iloisesti, kun lumi sataa maahan ja tulee valkoista. Sitten kun tulee joulu, silloin olen seuraavaksi onnellinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s