Erimielisyyksiä

Kävinpä tänään perinteisellä palmusunnuntaivierailulla naapurissamme. Siellä asuu kaksi todella herttaista vanhaa mummoa, meille he kuitenkin ovat yksinkertaisesti vain ”naapurin tytöt”. Juttelimme niitä näitä, päivitimme kuulumisia ja istuskelimme katsomassa hiihtoja. Täysin tavallista vieraisilla oloa. Jossain vaiheessa näin toisen mummon silmien menevän sirilleen, näkyi selvästi, että hän mietti jotain. Sitten hän sanoi täysin yllättäen, että ei ymmärrä minkä takia ne nuoret hupakot tekevät itsemurhia. Että siinä on varmaan jotain hupsuja rakkaushuolia takana, minkä takia he luulevat kaiken menneen pilalle.Minä näin punaista. Juuri noissa sanoissa tuli ilmi yksi piirre, jota vihaan ihmisissä todella paljon. Se, ettei edes yritetä ymmärtää toisten kärsimystä. Sitä näkee enemmän kuin ensin uskoisikaan. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä toisten kommentteja, joissa kerrotaan, että ei tuo toisen ongelma ole mitään, vaan itsellään on vielä isompi kärsimys, josta täytyy kertoa. Myös jokaisella työpaikalla on niitä, jokaisessa koulussa, heitä on joka puolella. Kun yrität hakea lohtua, he kertovat vain hymistellen omista järkyttävyyksistä, joista ovat selvinneet.

Niin kuin naapurimmekin kertoivat sitten isänsä hoitamisesta kuolemaan asti ja muita riipaisevia kertomuksia, mutta he ovat selvinneet. Minä yritin esittää hienovaraisesti oman näkemykseni siitä, että toiset ihmiset eivät ole niin vahvoja kuin toiset. Elämässä tulee paskaa niskaan aina joka toisen kulman takaa, eivätkä toiset vain halua ottaa sitä enää vastaan, se on täysin ymmärrettävää. Ei kukaan arkipäiväisten askareiden jälkeen ota köyttä ja hirtä itseään – ihan noin vaan huvin vuoksi. Kyllä siinä on saanut olla kärsimystä ja surua takana jo ihan tarpeeksi – riittävästi kyseisen henkilön kestokyvylle. Täysin ymmärrettävää, täysin luonnollista. Jokainen saa tehdä minun puolestani omat päätöksensä. Ja jos joku hakee minusta turvaa, yritän aina olla mahdollisimman hyvin avuksi. En sitten tiedä onko siitä mihinkään vai ei, mutta lupaan yrittää.

”Niin, ne nuoret hupakot tietysti eivät vaan halua elää, on tämä kuitenkin niin kova maailma, että vaan me vahvimmat selviydytään, eikös niin?”
Vai niin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s