Epäreilua

Olen töissä kaupassa. Tiedättekö, kuinka raivostuttava tunne on, kun täytät hyllyä vain sen takia, että toiset saisivat varastaa siitä vähän lisää omiin hyllyihinsä? Kaupan kannattavuus on suorassa suhteessa siihen, saanko minä olla töissä ja kuinka kauan. Siispä täytän hyllyä ja masennun ajatuksesta, että toiset ovat vain niin itsekkäitä, että haluavat varastaa.
Sen lisäksi, että meidän työpaikkamme ovat vaakalaudalla jatkuvan tihutyön takia, se vahingoittaa myös maksavia asiakkaita kahdessa suhteessa. Ensinnäkin jokaista on epäiltävä – jokaista ! Jopa omaa äitiäni pitää tarkkailla, ettei taskuihin sujahtanut ylimääräinen nakkipaketti. Tiedätte varmasti tunteen, kun olette aivan viattomasti rehellisillä asioilla kaupassa, ja vartia tuntuu vain jotenkin seuraavan kannoilla. Olen useasti joutunut kieltämään itseäni, etten käänny ja kerro, etten iki maailmassa varastaisi mitään. Ja toinen puoli, joka varjostaa rehellistä kulkijaa, on hintojen nousu. Olette varmasti huomanneet, että kaikki kallistuu tasaista vauhtia ? Noh, kerronpa vaan, että kyllä se toisten varastelu varmasti näkyy hinnoissa. Otetaan rehellisiltä rahat pois ja annetaan rikollisille ilmaisiksi. Tasan eivät käy onnen lahjat kaupassakaan.
Jos nyt tarpeeksi kauan pinnistelen, keksin kyllä yhden hyvän puolen varastelussa. Se myös työllistää ihmisiä, samalla kun vaarantaa kaupan työntekijöiden työpaikat. Mitä vartijat tekisivät ilman luihuja näpistelijöitä?
Kun huomenna taas menen töihin, menen ihmettelemään ihmisten törkeyttä.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s