Yök

Heti herätessä ahdistaa ja tuntuu yksinäiseltä. Omituista ja ikävää. Näin taas unta.

Vihaan niitä aamuja, kun pitää herätä henkisesti huonoon oloon. Tänäkin aamuna mietin, miksi ihmeessä näin eräästä ihmisestä unta, en ole ajatellut häntä hereillä ollessani ainakaan puoleen vuoteen. Yhtäkkiä hän palasi kummittelemaan minulle mitä ikävimmässä muodossa. Kiitos, mutta en tarvitse muistutuksia omista huonoista valinnoistani.

Tähän aikaan illasta minua alkaa jo väsyttää. Tekisi mieli sanoa, etten uskalla mennä nukkumaan, etten näe taas niitä ikäviä unia, mutta pakkohan se on. Se on onnen kauppaa, millaiseen tunteeseen sitä herää huomenna.