Nainen ja elektroniikka, osa 48

Koska dvd-soittimeni pelleilee kanssani jatkuvasti (tai siis aina silloin kun haluan katsoa elokuvaa ja rentoutua sen parissa), olen joutunut solmimaan sen kanssa eräänlaisen viha-rakkaussuhteen.Ensin minun pitää puhdistaa levy, jonka olen tunkemassa kyseiseen koneeseen. Sen jälkeen minun pitää manuaalisesti avata laite ja laittaa levy kohdalleen ja jälleen manuaalisesti työntää se levyn pidike takaisin sisään. Ja se pitää työntää juuri oikeaan kohtaan, tai muuten kone jumiutuu nalkuttamaan minulle opencloseopencloseopen-mäkätystään. Sen jälkeen minun pitää hakata konetta muutaman kerran, että se tajuaa, että olen juuri laittanut sen sisään elokuvan. Sitten se vielä pari kertaa nikottelee suuttumuksesta ja KENTIES sitten saan katsoa kyseisen dvd:n sisällön.

Lopuksi pitää tietysti vähän leperrellä koneelle, ettei se simahda lopullisesti ja kokonaan. Niin, että seuraavalla kerralla pääsen taas hakkaamaan sitä ja kiroamaan ääneen.

Nainen kotihommissa, osa 47

Patterini aloitti taas pari päivää sitten tämän: Plurllurrrurulplurps lorinlorin slurpsssslurrururrssss sroooolllsss ja niin edespäin.Koska ilmaus on käytännössä mahdotonta lukon ollessa todella tiukka, ja koska en omista supermiehen voimia, olen joutunut keksimään toisia keinoja saada tuo patteri lopettamaan. En millään haluaisi jäätyä käydessäni suihkussa, siksi en väännä patteria pois päältä. Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänytkin hankkia poran, porata reiän patteriin ja päästää siitä ilmat pihalle. Sen jälkeen laitan kohtaan ilmastointiteippiä ja kaikki on kunnossa.

Koska suunnitelma on vedenpitävä, en toteuta sitä heti, vaan yritän ehkä sittenkin vielä kerran vääntää sitä avainta siinä patterin lukossa, ihan niin kuin kaikki muutkin normaalit ihmiset.

Julmaa

Olen löytänyt elämäni aikana totuuksia asioista, kuten joulupukin olemassaolemattomuuden. Tai sen, että vaikka ihminen olisi ystävällinen, ei tarkoita että hän olisi oikeasti ystävä. Niin, ja jos luulet television olevan rikki, vika ei ehkä ole televisiossa, vaan sinussa – muista siis aina ensin katsoa, onko virtajohto seinässä vai kukkaruukussa.
Yksi kipeimmistä totuuksista on huomata ihmissuhteessa itse yrittävänsä kaikkensa, kun toinen vain on. Yksi typerimmistä totuuksista on se, että puhelimesi todennäköisesti kyllä toimii, vaikka se ei soi.

Lupaukset täytäntöön

Kaverit ja perhe ja ystävät ja sukulaiset aina lupaavat olla paikalla, jos tarvitsen jotain. Joten…o Tarvitsen tiskaajan, siivoojan ja muutenkin sellaisen henkilön, joka rakastaa järjestellä tavaroita oikeille paikoilleen loukkaamatta kuitenkaan minun yksityisyyttäni, ja tietäen tar-kal-leen mihin kohtaan mikäkin nippeli ja nappeli kuuluu.

o  Jonkun, joka kampeaisi minut ylös tästä sohvalta ja lähtisi kanssani lenkille. Ei juttelemaana mukavia, vaan huutamaan viereen solvauksia lihavuudesta ja laiskuudesta ja sellaisesta, että jos vaikka niillä keinoin jaksaisin sitten juosta ja pysyisin kunnossa.

o Remonttireiskan ja yleishuoltomiehen. Esimerkiksi tällä hetkellä dvd-laitteeni on rikki, enkä voi katsella elokuvia. Itse vääntelin johtoja ja nappuloita, mutten saanut laitteeseen eloa. Yllättävää sinänsä, olenhan varsinainen tekniikan ihmelapsi… Eli en.

o Vara-minän. Aamulla kun väsyttää vietävästi huonosti nukutun yön jälkeen, ja nousee ylös – sinänsä heräämättä, kun ei ole nukkunutkaan – viideltä kellon soidessa, voisi laittaa jonkun toisen menemään töihin minuna. Minä saisin tietysti kaikki etuudet pitää omanani, palkat, lomat, työpaikan joululahjat ja niin edespäin.

Niin, että jos nämä henkilöt haluaisivat nyt ilmottautua, niin olisin iloinen. Etenkin siivooja olisi nyt tarpeen, kun olen pyörinyt ympäri kämppääni ja askarrellut joulukortteja. Tänne vaan töihin, ja on varmaan turhaa mainita, ettei palkkaa tipu sitten senttiäkään !

Pornoa

Kävelin eilen tuohtumustani pois. Vasen, vasen, vasen kaks koli neli… Niin edespäin. En edes vaivautunut katsomaan kelloa, kuinka kauan pihalla tarvoin, veikkaan jotain yli tuntia tai jopa puoltatoista. En muistanutkaan enää kuinka mieltä rauhoittavaa puuhaa se on. Saa vain laittaa jalkaa toisen eteen, ei tarvitse piehtaroida omissa ajatuksissa tekemättä mitään, niin kuin nyt, läppäri kädessä selaillen turhia nettisivustoja.
Siinä siis kun olin lepuuttamassa hermojani, mies kerrostalon pihalla huusi minulle. Pysähdyin ja ajattelin, että keskustan lähistöllä kun olimme, hän olisi kysynyt ehkä tietä jonnekin. Sen sijaan hän alkoi höpöttää kuvaamisesta, mallina olosta ja sen semmoisesta. Nauroin miehelle sisäisesti päin naamaa ja totesin, etten ole kovin kuvauksellinen. Mies jatkoi myyntipuhettaan ja päätyi itse asiaan: ”Tämä on tällainen uusi temppu aikuisviihteessä, saat tonnin jos tulet edes yrittämään kameran eteen, ei tarvitse laittaa nimiä mihinkään tai mitään ja pariksesi saat sellaisen komean mustan miehen.” Siinä vaiheessa taisin antaa sisäisen naurun tulla ulos asti.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olen hieman loukkaantunut. En itse tosiaankaan voisi koskaan edes yrittää aikuisviihteen tekemistä, koko ajatus ällöttää ! Jo on, ihme pervo kyttäilijä siinä tien vieressä seisoikin…

Markkinoinnin saloja

Hei, olen Mikä Lie julkisuudesta ja olen tänään esittelemässä teille maailman parasta laihdutuskuuria ! Tässä teille hieno ja erittäin luonnollinen hoikistuheti-korsetti. Tämä on uskomattoman luonnollinen ja pehmeä, sopii myös luonnonystäville. Ja miksikö ? Se on tehty nättien, kilttien ja söpöjen pikku pandojen ainoasta ruoasta – BAMBUSTA ! Eikö ole uskomatonta?
Minä, Mikä Lie julkisuudesta, ainakin toivon, että tämä muotiteollisuuden uusi upean ihana keksintö yleistyy enemmänkin, sillä tämä on todella uskomattoman hienoa !Soita heti ja tilaa ! Samalla tuhotaan vain kolmekymmentä neliömetriä yhden maailmamme söpöimmistä uhanalaisten lajien asuinympäristöstä !
Eikö ole uskomatonta ?

Valtatiellä menee lujaa

En ole kovin vahva ihminen. En kestäisi sitä, jos joku sanoisi minulle päin naamaa, että oletpa urpo ääliö. Minä olen aina ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka pystyvät kohauttamaan olkapäitään ja kävelemään tilanteesta pois ja seuraavassa hetkessä vitsailemaan jonkun kanssa täysin luonnollisesti. Voisinpa minäkin olla yhtä omapäinen, realisti, en niin tunteikas. Yksi elokuvan koviksista, jotka selviävät läpi leffan hengissä.
Tuollainen tilanne voi tulla vastaan, sillä kaikki eivät voi pitää minusta. Kaikki eivät voi pitää minusta. En voi miellyttää joka ikistä ihmistä. Kaikki eivät pidä huumoristani. Jokainen ei välttämättä kiinny pärstäkertoimeeni. Kaikki maailman ihmiset eivät millään muotoa voi tulla toimeen kanssani. Tätä minä sitten yritän aina itselleni hokea, jos jotain ikävää on tapahtunut. Se on kuin mantra, jonka pitäisi korjata kaikki murheet mielestäni. Hoen sitä itselleni monta kertaa peräjälkeen, hoen, hoen, hoen… Kunnes kyllästyn siihen ja totean jälleen, ettei se toimi.
En kestäisi sellaistakaan tilannetta, jossa itse yrittäisin koko ajan tehdä jonkun toisen eteen kaikkeni ja minulle naurettaisiin päin naamaa. Jonkin käsittämättömän syyn takia naurettaisiin päin naamaa, ja kun kysyisin syytä, en saisi mitään kunnon vastausta. Ilmeisesti en vain ole vakavasti otettava, tunteet omaava henkilö. Kaikki yritykseni saada hiukan kunnioitusta ja kerätä omanarvontuntoa itselleni heitettäisiin kaivon pohjalle mätänemään. Huolehtisin, passaisin ja rakastaisin, ja loppujen lopuksi en saisi muuta kuin räkäiset naurut päin naamaani.
Enkä ole niinkään vahva ihminen, että voisin riidellä jonkun läheiseni kanssa ja sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos hypoteettisessa mielessä kuvittelisin tilanteen, että joku perheenjäseneni olisi puhumatta minulle kuukauden ajan, se jotakuinkin sen ajan kuluessa murtaisi minut. En voisi vain olla normaalisti, kun tietäisin, että kotiin tullessani saisin kohdata jonkinlaisen kylmän vihan ja tunteettomuuden hyökyvän ylitseni. En voisi olla välittämättä siitä, minä murtuisin.
Olen melko heikko, kaipaan ymmärrystä ja hyväksyntää ympärilleni. Ja nyt kun olen itseinhon valtatiella ajamassa sataaviittäkymppiä kohti betoniseinää, niin paljastanpa vielä luuloni, että kun oman elämäni elokuva alkaa, minusta tuntuu, että olen yksi niistä tyhmistä blondeista, jotka murhataan aina ensimmäisenä.