Salamyhkäistä

Joskus yritän olla jotenkin ovela, sellainen mystinen ja mielenkiintoinen nainen, josta elokuvat kertovat. Niissä naisen silmissä on tietty pilke ja hän hymähtää viekoittelevasti ennen kuin katoaa usvaan.

Osittain tästä syystä en pidä siitä, jos minusta ja minun asioistani tiedetään liikaa. Siksi en kirjoita facebookissa päivityksiä, jotka kertovat pahasta olostani ja yksinäisestä taistelustani maailmaa vastaan. En kirjoita rakastumisen tunteista, en laulun lyriikoista, jotka kuvastavat elämäni yksityiskohtia, en paljasta turhan tarkkoja faktoja siitä missä olen ja millainen olen kuoreni alla. Jos paljastaisin kaiken tuon, mitä mielenkiintoista minussa olisi enää jäljellä? Kuinka moni tuttava jaksaisi jutella minulle yömyöhään chatissa mitä mielikuvituksellisimmista asioista? Jos kertoisin, että työnantajan henkilökohtainen loukkaus osui syvälle ja nyt itken elämääni yksin kotona, kuinka moni tuntisi oikeaa sympatiaa pelkän inhon ja säälin sijaan?
Joskus yritän olla kiinnostava ihminen, sellainen joista tehdään elokuvia. En voisi kuvitella mitään julmempaa kuin sen, että joku sanoisi minua äärettömän ikävystyttäväksi ihmiseksi. Siksi vinkkaan silmää, hymähdän ja käännyn pois keskustelusta ennen kuin se ehtii tylsistyttää, siksi kerron hauskoja sattumuksia elämästäni, siksi pidän jotkut asiat omana tietonani. Haluan olla mysteerinen.
”No jaa.”
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s