Ei niin viehkeää

Itsensä satuttaminen julkisilla paikoilla saa minut aina tuntemaan itseni todella typeräksi. Varmasti jokaiselle käy näitä silloin tällöin, mutta minusta tuntuu joskus, että olen itseni uhri liiankin usein. Työpaikalla se on erityisen kiusallista, koska olet muutenkin ihmisten tuijottavan silmän alla, saati sitten kun murjot omaa naamaasi. Muutama hieno hetki elämästäni:o Olin neuvonnassa entisessä työpaikassani seisoskelemassa. Juttelin erään vanhemman miehen kanssa niitä näitä, sillä minulla ei juuri silloin ollut muuta tekemistä. Samaan aikaan pyörittelin kumilenkkiä sormissani, venyttelin ja paukuttelin sitä sinne tänne ajatuksissani. Yhtäkkiä kumilenkki kuitenkin päätti mennä rikki, joten kun olin venyttänyt sitä tarpeeksi, kuului vain pieni naps ja fiuuhh. Se suhahti ilmassa ja iskeytyi kuin minikokoinen ruoska suoraan naamaani, minä tietysti säpsähdin ja hypähdin vienosti ilmaan. En tiedä missä vaiheessa keskustelu oli menossa, mutta se loppui kuitenkin kuin veitsellä leikaten, jolloin sekä minä että herrasmies tuijottelimme eri suuntiin vaivautuneena, samalla kun minä hieroin ruoskittua poskeani.

o Yritän esittää töissä tavaroita hyllyyn purkaessani oikeaa voimanaista, kuin tavarat eivät painaisi mitään. Silti onnistun laskemaan ne kärriin tai hyllyyn aina niin, että sormeni ovat murskana. Yritä siinä sitten toipua kivusta, kun asiakkaiden kuullen ei viitsi edes päästellä ilmoille kiroiluryppäitä. Yleensä päädyn seisomaan hiljaa kyyneleet silmissäni.

o Kumarruin lukitsemaan pyörääni kirpputorin pihalla. Lukko oli jotenkin jumissa, joten riuhdoin sitä aikani. Olin jo menettää hermoni, ja laskin päätäni entistä alemmas, jotta näkisin mikä estää pyöräni lukitsemisen. Laskeuduin niin alas, että kolautin silmäkulmani pyörän tankoon. Nousin ylös, vilkaisin luonnollisen reaktion avittamana ympärilleni ja eiköhän vieressä seiso nainen, joka tuijottaa minua silmät ymmyrkäisinä.

o Kassalla työskennellessä olivat hienoja hetkiä ne, kun satuin aina jostain syystä vaatteita lajitellessani sohimaan henkareilla kasvojani tai päätäni. Voin vain kuvitella asiakkaiden ajatukset kun kassaneiti murjoo itseään heidän silmiensä alla.

Jos joskus yritänkin olla sivistynyt ja oikea herrasnainen, rapisee tämä ulkokuori aina näissä tilanteissa murusiksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s