Juhlan humua

Totesin eilen ääneen, että minun tulisi varmaan olla neljän promillen humalassa jokaisena uudenvuodenaattona tästä kuolemaani saakka. Vaikka olisin kahdeksankymppinen neliraajahalvaantunut mummo, aion luultavasti suojata itseni kuolettavalla viinamäärällä.

Minkä takia?

Sen säälittävän surullisuuden ja haikeuden tunteen takia, jota en jaksa kokea joka vuosi. En tiedä milloin tai miksi se alkoi, mutta se raastaa hermojani. Kun kaikki muut nauravat ja nauttivat uuden vuoden tuomista uusista mahdollisuuksista, minä katselen taivaalle ja ihailen siellä räjähteleviä raketteja. Helvetin haikeana. Ja se on raivostuttavaa.

Ennen uusivuosi oli juhlapäivä, muutamana viime vuonna se on ollut haikea välijuhla kahden aikakauden välissä. Viisasta tai ei, ensi vuonna se tulee siis olemaan kuolemanvaarallisessa humalassa sekoilun ilta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s