Ajatusmaailman muljautus

Harrastan joskus ajattelua. Enkä tarkoita tätä nyt mitenkään vitsiksi, että yläkertani olisi suurimman osan aikaa tyhjä ja sitten pari kertaa vuodessa ajatuksia hiipii tyhjään pääkoppaani. Tarkoitan, että harrastan jonkinlaista filosofista pohdiskelua. Se on silloin tällöin hyvin virkistävää ja hauskaa.

Esimerkiksi tänään kävelin lumisateessa kotiin ja kuuntelin rauhoittavaa musiikkia. Sitten mieleeni pälkähti ajatus, että jos minä kamppailen oman elämäni kanssa joka päivä, niin tekevät kaikki muutkin. Jokaisella on joskus murheita ja vaikeita aikoja, sellaisia hetkiä, kun ei millään jaksaisi nousta edes aamulla sängystä ylös. Kävellessäni eteenpäin katsoin autossa istuvia ihmisiä ja kuvittelin, millaista näiden elämä mahtaa olla ja millaisia murheita heillä on. Rahat vähissä, vaimo jättänyt, lapset ovat alkoholisteja, koti on remontissa eikä joulusta tule mitään. Mietin, montahan kyyneltä jokainen meistä on elämän aikana valuttanut. Jotkut turhaan, jotkut aiheesta.

Se mikä ajattelussa sinänsä on minusta hauskaa, on se kuinka yritän muljauttaa ajatusmaailmani ymmärtämään jotain niin suurta, ettei sitä koskaan pysty kunnolla ymmärtämään. Huijaan itseni ajattelemaan niin isoja, että ne valtavat maailmat, joita asioihin liittyy, pyörryttävät minua. Mietin tänään siis murheellisia ihmisiä. Kun siinä kävellessäni näin kymmeniä kerrostaloja ympärilläni, yritin miettiä jokaiseen asuntoon yhden ihmisen, jolla on oma elämä ja murheet. Yhdessä kerrostalossa on kolmekymmentä asuntoa, eli kolmekymmentä ihmistä istuu keittiön pöytiensä äärellä miettimässä murheitaan. Kymmenessä kerrostalossa asuu kolmesataa oman elämänsä kanssa kamppailevaa taistelijaa. Sadassa kerrostalossa keittiön pöytiensä äärellä murehtii kolmetuhatta ihmistä. Yritin nähdä mahdollisimman monet miettimässä omaa elämäänsä ja tarkoitustaan.

Kuten aina, suuret ajatelmani johtivat hämmennykseen siitä, kuinka pieni ja mitätön minä itse olen. Etteivät minun ongelmani ole juurikaan mitään noiden kymmenien, satojen, tuhansien muiden rinnalla. Me kaikki yritämme selvitä päivistämme kunnialla. Toiset suoriutuvat tehtävässään paremmin, toiset huonommin. Ja kuten aina, on niin helppo palata siihen omaan pieneen ajatuspiiriin, jossa omat ongelmat kasvavat jättimäisiksi. On niin helppo ajatella vain pieniä asioita ja unohtaa tämä suuri maailma.

// Kirjoitettu jo joku aika sitten, tänään en ole ajatellut mitään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s