Mummot

Asun oikeassa mummokylässä, pienellä alueella, jolla tuntuu asuvan vain toinen toistaan vanhempia mummoja ja pappoja. Jos joutuisin veikkaamaan talomme asukkaiden keski-ikää, saattaisin heittää arvion lähelle ihmisten keskimääräistä elinikää. Tässä mummoyhteisössä on sekä hyvät, että huonot puolensa.

o Kun vien roskat roskikseen, joku on aina kyttäämässä ikkunassa. Kun tulen baarista neljän jälkeen kotiin ja olen vähällä kaatua naama edeltä ojaan, naapuri raottaa sälekaihtimia ja pistää mustaan muistikirjaan ylös kotiintuloaikani. Aamulla kouluun lähtiessäni huomaan, kuinka ovisilmässä vilahtaa varjo ja sitten se on taas poissa. Elän kuin big brother -talossa, tiedän kaikkien tietävän kaiken mahdollisen ulkona liikkumisestani.

o Kyttäämisen takia pelkään saavani huomautuksia mitä pienemmistä syistä. En uskalla esimerkiksi paiskoa pyörävarastomme ovea, koska tiedän erään papan istuvan joka päivä 12 tuntia ikkunan vieressä keinutuolissa, josta on selkeä näkymä varastolle. Hitusenkin liian kovan oven rämähdyksen jälkeen minun on aina pakko tarkastaa, näkikö pappa kuka vei pyöränsä ryminällä.

o Olen myös melko varma, että aina pois lähtiessäni naapurin mummo tulee oveni taakse ja kuikuilee postiluukusta asuntooni sisään – ja kauhistelee kuinka sotkuista täällä on.

o Kerrostalomme piha on aina tip top kunnossa. Vanhuksilla on aikaa, ja mikäs sen rattoisampi tapa viettää hitaasti eteenpäin valuvia eläkepäiviä kuin pihatyöt. Kukkamme loistavat takapihalla kesäisin, ja talvisin rappuset ovat lakaistu puolen tunnin välein. Pihalla ei juuri koskaan ole roskia, eikä pyörätelineemme ole koskaan vinksin vonksin, vaan suorassa kulmassa seinään nähden. Tässä eräs päivä kouluun lähtiessäni huomasin ovessa lapun ”varo jäisiä portaita”, vaikka vastalakaistut portaat näyttivät mielestäni kyllä aivan turvallisilta.

o Liika huolehtiminen aiheuttaa myös huonoa omaatuntoa. Olen kerran ja toisenkin itsekin luutunnut lumia pois ulko-ovemme edestä, jotta voisin tuntea kuuluvani porukkaan. ”Hei, minäkin teen täällä jotain!”

o Täällä on rauhallista asua. Seinän takaa kuuluu tuskin koskaan mitään muuta kuin joskus pesukoneen kaukaista jylinää tai vierailevien lapsenlapsien riemunkiljahduksia. En ole koskaan menettänyt yöuniani naapurissa pidettävien riehumisbileiden takia.

o Ja siksi minullakin on melko harvoin juhlia, joissa rymytään pitkälle yöhön.

o Koska minut on kasvatettu siihen, että minun tulee kunnioittaa vanhempiani, roikun milloin missäkin ovessa ja odotan naapurin Erkin pääsevän ovesta kainalosauvoineen. Tai sitten kannan alakerran Pirkon kauppakasseja hissiin. Tai kuuntelen kiinnostuneena mummojen nuoruustarinoita, kun olen juuri kiirehtimässä töihin.

Vaikka joudun välillä hyppimään ojaan vastaantulevien mummojen kävellessä tarmokkaasti eteenpäin puolisokeina, pidän silti asuinpaikastani erittäin paljon. Täällä on rauhallista ja tämä on lähellä kaikkea. Annettakoon mummoille siis lupa kyylätä rauhassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s