Vaikea vaikeneminen

Kuunnellessani erästä laulua en kyennyt olemaan miettimättä sitä, kuinka moneen eri asiaan kertosäe elämässä pätee. Vaikeneminen on huono vaihtoehto, sillä kuinka paljon helpompaa elämämme olisikaan, jos jokainen pystyisi sanomaan asiansa ja kysymään kysymyksenä. Vai onko se sittenkin helpompaa olla vain hiljaa ja katsoa, kuinka elämä lipuu ohitse? Eikö hiljaa hyssyttelemällä menetä liikaa mahdollisuuksia, joita sitten myöhemmin jää katumaan? Tai ehkä olisi voinut estää katastrofeja puhumalla? Silti me olemme vain hiljaa, katsomme ohikiitäviä maisemia ja odotamme, että asiat paranevat itsestään.

Maailmaa voisi parantaa puhumalla, ihmissuhteet pysyisivät kasassa keskustelemalla ja riitoja voisi välttää juttelemalla. Uusia suhteita voisi syntyä, jos uskaltaisimme avata suumme. Elämä voisi parantua. Vaikeneminen estää niin monia hyviä asioita, että on vaikea keksiä syytä hiljaisuuteen, kun sitä oikein alkaa miettimään.

Ehkä meistä jokainen tosiaan pelkää. Pelkää muutosta. Pelkää totuutta. Mitä tahansa me pelkäämme, se rajoittaa meitä, eikä elämämme ole koskaan juuri sitä, mitä se voisi olla. Ehkä me tyydymme vain unelmoimaan paremmasta huomisesta, emmekä oikeasti edes halua, että mikään koskaan muuttuu.

Se vaikenee, joka pelkää vastausta. Ei kestä totuutta, jää vaille vapautta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s