Ruokaa ja karkkia

Maailma on epäreilu paikka. Se tarjoaa monia mielenkiintoisia ja houkuttelevia mahdollisuuksia, mutta samalla se pakottaa ymmärtämään kuinka hyvin asiat ovat jo sinällään. Sitten sitä riutuu kahden vaiheilla, pitäisikö ottaa vai antaa olla, tulisiko olla onnellinen vai mahdollisesti vielä onnellisempi? Ja tietysti sitä ymmärtää myös riskin, että elämä saattaa minä hetkenä hyvänsä vetäistä maton jalkojen alta, jolloin joutuu seikkailemaan tyhjän päällä.

Sama ilmiö toistuu kaupassa, kun seisoo karkkihyllyn edessä. Vaihtoehtoja on liikaa. Samalla tietää, että parasta olisi vain kävellä pois ja syödä kotona jääkaapista löytyvä eilinen ruoka ja tyytyä siihen. Kuitenkin sitä seisoo siinä hyllyn edessä ja harkitsee. Voi myös olla, että vaihtoehdot sokaisevat niin, ettei enää haluakaan mitään. Tai haluaa kaiken. Haluaa syödä kotitekoisen ruoan, haluaa suklaata, haluaa salmiakkia ja mutakakkua ja vaniljajäätelöä.

Maailma on epäreilu paikka. Haluan kaiken, mutta eihän sitä voi koskaan tunnustaa ääneen. Muuten saa otsaansa leiman: itsekäs.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s