Ikävä

Tunteiden kirjo on valtaisa. Tunteita, kuten ilo, suru, häpeä, viha, pettymys. Se siitä listasta, sillä jokainen elävä ihminen varmasti tunnistaa aiheen, josta puhun. Jollei ole henkisesti sairas, osaa varmasti jatkaa listaa vielä pitkälle erilaisilla tuntemuksilla.

Ihmisen elämä on mielestäni myös tunteiden käsittelyn opettelua. Vuosien varrella oppii huomaamaan itsessään tietyt merkit alakuloisuudesta ja osaa ehkä jossain vaiheessa piristää itseään niin, ettei enää ole surullinen. Onnellisuutta osaa ruokkia ja epätoivon tyrehdyttää. Osaa, jos osaa. Olen nimittäin huomannut itsessäni yhden tunnevaurion. En osaa käsitellä ikävää. Minulla tulee aika ajoin ikävä mitä eriskummallisempia ihmisiä, ja joskus jopa esineitä tai asioita lapsuudestani tai jostain ikimuistettavasta hetkestä. Ikävä on joskus niin musertava, että se tuntuu polttavana pistelynä rinnassa.

Ikävä on vainonnut minua vuosi toisensa jälkeen. Erilaiset ihmiset hiipivät mieleeni ja tukkivat kaikki järjen hivenet jonnekin syvään ja pimeään komeroon, jolloin lamaannun täysin. Jos saisin valita yhden asian poistettavaksi minusta, olisi se juuri tuo kyseinen tunne. Milloin opin hallitsemaan sitä? Millä saan turhan ikävöimisen poistettua ajatuksistani?

Nytkin minulla on ikävä. Tilanteita, ihmisiä, asioita. Tunne on pakahduttava, enkä osaa tehdä sille mitään. Ehkä kärsin taas aikani ja odotan sen haihtumista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s