Leffateatteri

Oletteko koskaan miettineet, miten erilaista voi omat kuvitelmat ja todellisuus olla? Ainakin oman mieleni elokuvateatterissa pyörii usein hyvin siirappisia, onnekkaita ja optimistisia menestystarinoita elämästä. Sitten on olemassa todellisuus.

Matkalle lähtiessä sitä kuvittelee, kuinka aurinko paistaa, linnut laulavat ja tapaa paljon uusia ystäviä. Huvipuistoon mentäessä miettii lyhyitä jonoja ja aurinkoista päivää. Sitten on todellisuus, jossa sataa vettä, murrat jalkasi ja olet loppuloman sängyssä neljän seinän sisällä.

Ihmissuhteisiin lähtiessä mielessä pyörii siirappisia kuvia onnistuneista hetkistä ja pitkistä ystävyyssuhteista, joissa eletään onnellisena elämänsä loppuun asti. Tai ainakin jonkun aikaa todella onnellisena. Sitten on todellisuus, jossa on avoin ja ystävällinen ja mukava, mutta silti kaikki menee kankkulan kaivoon jo alussa. Itse asiassa sitä putoaa itsekin sinne kaivoon räpiköimään.

Koulua käydessä näkee elokuvaa, jossa kurssit suoriutuvat kuin itsestään. Ajatuksissa stressiä ei ole nimeksikään ja valmistuminen häämöttää lähempänä kuin osasi odottaakaan. Sitten on todellisuus, jossa huomaa kurssien hylättyjen arvosanojen määrän kasvavan, motivaation olevan nollassa ja valmistumisen näyttävän mahdottomalta.

Miksei mielen elokuvat voi koskaan siirtyä sellaisinaan todellisuuteen?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s