Internet on pilannut keskustelut

Tuossa eräs päivä mietin, kuinka facebook on pilannut maailman. Siihen liittyen mietin sitäkin, kuinka facebook on pilannut keskusteluni ystävieni kanssa. Tai ehkä ei pilannut, mutta olen huomannut kuinka eri lailla sitä suhtautuu ihmisiin näin internetissä käytyjen keskustelujen välityksellä. Koko olemus saattaa muuttua sanallisessa kanssakäymisessä, enkä aina tiedä tavoitanko toisessa sitä aitoa minää, jonka näkisi niin paljon helpommin kasvokkain jutellessa.

Internetissä minun täytyy muistuttaa itseäni toistuvasti, kenen kanssa olen oikein keskustelemassa. En ole maailman avoimin ihminen, enkä juurikaan paljasta omia asioitani muille ihmisille. En halua tällä toiminnallani väheksyä ystäviäni tai osoittaa epäluottamusta, se vain on osa minua. Jostain syystä kuitenkin on vain liian helppoa näpytellä kirjaimia koneelle ja painaa perään enteriä. Olen monesti jäänyt katselemaan kauhulla, mitä ihmettä kerroin juuri puolitutulle naamakirjan kaverilleni. Jos olisin ollut kyseisen henkilön kanssa kahvittelemassa jossain, voin sanoa yhdeksän kertaa kymmenestä, etten todellakaan olisi kertonut noita asioita niille ihmisille, jotka nyt tietävät jotain liikaa minusta.

Chatissa keskustellessa on muutenkin paljon vaikeampi pysytellä neutraaleissa aiheissa, joista voi oikeassa elämässä jauhaa loputtomiin. Itse puhun kassalla istuskellessani luontevasti säästä vaikka koko päivän erilaisilla ilmauksilla. Mutta heti kun säätilan havainnoinnin kirjoittaa konkreettisesti sanoiksi silmien eteen, se kuulostaa yhtäkkiä todella junttimaiselta.

Kun keskustelen kirjallisesti jonkun kanssa, on kompastuskivenä usein juuri aihe. Tuntuu että sen pitäisi olla aina jotenkin syvällinen tai henkevä, jotta toinen keksisi edes jotain järkevää sanottavaa siihen. En voi vain päivitellä asuni mustuutta hellepäivänä, kun lähes poikkeuksetta toinen jäisi hiljentymään toiselle puolelle ruutua. Netissä on vaikea olla tällainen sulkeutunut yksilö.

Lisäksi koneella jutellessa ei näe toista, ja se tekee pienen huijaamisen ja valkoisten valheiden heittämisen liiankin helpoksi. Kuinka helppoa on kirjoittaa kaksoispiste ja laittaa perään isolla kirjoitettu d-kirjain esittämään naurua, vaikka oikeasti toisen kommentti ei olisi nostanut edes pienen pientä hymynkaretta huulille? Tai kuinka helppoa on kirjoittaa toiselle lähtevänsä pois koneen äärestä, lopettaa keskustelu ja lisätä ihminen sellaiseen ryhmään, joka ei enää näe minun olevan edelleen keskusteluissa aktiivisena? Kuinka helppoa on kirjoittaa haluavansa lähteä toisen kanssa festareille tänä kesänä, kun jo yksi pieni inhon ilme paljastaisi lauseen valheellisuuden todellisuudessa?

Helppouden huippu on kuitenkin olla vastaamatta mitään. Jos keskusteluikkuna aukeaa kilahtaen ja kaveri tervehtii innokkaana vanhaa tuttua, eikä itseään kiinnosta yhtään, onko aidasta matalampaa kohtaa olemassa, kuin olla vastaamatta mitään? Tunnustan itse harrastavani joskus ylianalysointia, joten kyseinen tilanne antaa paljon pohdittavaa, tietäen facebookin toimivuuden: Saiko toinen viestiäni ollenkaan, aukesiko se keskustelu hänellä, laittaisinko uuden viestin vielä perään, tai ehkä mokkulani ei toimi ja en näy hänelle enää online-tilassa, vai eikö se vain halua jutella minulle? Kasvokkain olisi vähätellen sanottuna vaikeaa olla vastaamatta iloiseen moikkaukseen ja vain häipyä takavasemmalle. Vai olenko se vain minä, joka pitäisi moista käytöstä oireena jostain vakavasta henkisestä vammasta? Puhelimella lähetetty viestikin on varma keino saada selville, haluaako toinen puhua ollenkaan, sillä siinäkin tietää varmasti toisen sentään saaneen sen 140 merkkiä sisältävän teksinpätkän. Jos siihen ei kuulu vastausta, ei ylianalysoinnillekaan ole sijaa. Pari hylättyä puheluakin on tehokas tapa, mutta naamakirjassa keskustelussa hiljentyminen on vain julmaa kidutusta minunkaltaisia ihmisiä kohtaan.

Eniten kuitenkin kaipaan niitä ihmisiä eteeni sen takia, etten näe heidän pieniä eleitään, selityksiä käsillä, enkä kuule heidän oikeaa nauruaan. Mikään ei ole niin hienoa kuin käydä aidosti mielenkiintoinen keskustelu toisen kanssa niin, että näet hänen jokaisen reaktionsa juttuihisi, niin että näkee aidon ihmisen edessään. Sitäpaitsi keskustelua voi käydä myös pitämällä harkitussa kohtaa pienen hiljaisen hetken, ennenkuin vastaa toiselle, tai heittämällä hymyn oikean lauseen perään.

Ai että minä kaipaan ihmisten hymyjä keskusteluissa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Internet on pilannut keskustelut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s