Antakaa nyt edes banaani

Luin netistä jälleen sarjakuvia (keskittymiskykyni on viime aikoina ollut luokatonta, joten sarjakuvien lyhyys ja yleinen oivalluksen vaatimattomuus ovat sopineet minulle mitä parhaiten), ja törmäsin Wulffmorgenthaleria lukiessani omaan kuvaani: Tarzanin vastakohta, eli apina, jonka ihmiset ovat kasvattaneet.

Tiedättekö sen tunteen, että jokin ei ole kohdallaan? Jokin mättää, jokin pieni asia tietyssä normaalin käytöksen ympäristössä on vialla ja häiritsee valtavasti? Useimmiten minusta tuntuu, että se pienen pieni katkonaisuus järjen käytössä olen minä. Olen melkein, mutta en ihan, yhteiskuntakelpoinen. Minut on kyllä kasvatettu käyttäytymään hyvin ja hoitamaan sosiaalisia kontakteja.

Käytännössä minut valtaa vähitellen tunne, etten sittenkään tiedä mitään. Jään hölmistyneenä seisomaan paikalleni ja ihmettelemään mitä ympärilläni tapahtuu. Olen kuin ihmisten tavoille opetettu apina, osaan säännöt, mutta  en osaa soveltaa niitä. Tiedän mitä ihmiset tekevät, huomaan teot, mutta en ymmärrä niiden merkitystä. Sosiaalisen kanssakäymisen syy-seuraussuhteet ovat minulle munkkilatinaa.

Jännitettäväksi jää, pärjääkö apina yhteiskunnassa, vai koijataanko sitä taas kerran.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s