Veitsen terällä, horjuen

Olen kertonut teille yrityksistäni muuttua positiivisemmaksi ihmiseksi. Iloisemmaksi persoonaksi. Muutos entiseen on kuitenkin sen verran suuri, että olen joskus hukassa jopa itseni kanssa. Elämäni tuntuu olevan nykyään yhtä vuoristorataa, toisina päivinä olen entinen haikea minäni, joka ylianalysoi kaiken mahdollisen informaation edeltävistä päivistä, ja toisina päivinä hihkun innosta pienemmästäkin asiasta ja vain nautin olostani, nautin elämästäni.

Oloni on välillä melko skitsofreeninen. Surumielisinä päivinä valun ennen niin tutuille väylille, eikä minulla riitä tahdonvoimaa palata uusille positiivisille poluille. Niinä toisina päivinä taas uuden polun seuraaminen käy kepein askelin. Parhaimmat päiväni ovatkin niitä, kun minulla riittää tahdonvoimaa pysyä uudessa ajattelumallissani. Se vie voimia, mutta on sen arvoista.

Vaikka oloni on kuin vuoristoradassa matkaavalla pikkulapsella, joka kiljuu silloin tällöin riemusta ja toisinaan kauhusta, yritän nauttia kyydistä. Mitä muuta sitä voisi tehdä?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s