Joulu on tuhottu

Tämä kirjoitus on omistettu äidilleni, joka tässä aivan viime päivinä on ilmeisesti kokenut valaistuksen, ja huomannut tyttärensä kirjoittavan blogia. Älä ota tätä liian vakavasti, joohan?

Rakastan perinteitä. Etenkin kaikkien juhlapyhien vuodesta toiseen toistuvat rutiinit ovat lähellä sydäntäni, sillä juuri ne luovat yleensä sen oikean tunnelman päivään, oli se sitten vappu tai uusivuosi.

Viime vuosina äitini on käynyt kapinoimaan näitä perheemme ikiaikaisia traditioita vastaan, ja tietenkin terrorin kohteeksi on joutunut lempijuhlani, joulu. Toissavuonna kävelin pahaa-aavistamattomana aatonaattona televisiota katsomaan, kun jokin mystinen pikkuseikka kiinnitti huomioni. Järkytys oli valtava, kun huomasin kuusen olevan jo koristeltu. Se on aina ollut minun ja pikkusiskoni tehtävä aattoaamuna herätä katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa ja koristelemaan kuusta, niin siinä se nyt seisoi, mokoma muovirähjäke jo valmiiksi juhlakunnossa. Häpeäkseni tunnustan, että saatoin aiheuttaa pientä joulumielen laskua seuraavien minuuttien aikana.

Viime vuonna saimme tempauksesta viisastuneena koristella kuusen pikkusiskon kanssa. Äiti kantoi olohuoneeseen tuon pahvilaatikon, perinteikkään ja rähjäisen lootan täynnä kuusen koristeluun tarkoitettuja koristeita. Kannet avattuani huomasimme kuitenkin, että yli puolet vanhoista kunnon koristeista oli häipynyt. Minun ensimmäisellä koululuokalla tekemäni rusettikaan ei ollut enää kyllin arvokas koristamaan muovikuustamme. Joulu on rauhan aikaa, joten murisin seuraavien minuuttien aikana vain keskiverrosti, enkä toivottavasti aiheuttanut tällä kertaa liikaa mielialan laskua.

Miksi kerroin teille tämän? Tämä oli taustatietoa erään lauantain tapahtumiin. En ole nähnyt painajaisia moniin vuosiin, edellisen näin ehkä kaksi vuotta sitten, ja sitä ennen ties milloin. Yleensä uneksin vain seikkailuista ja mysteerisistä sekamelskoista. Olin kuitenkin ottamassa päiväunia tuona lauantaina, kun näin unta joulusta. Kappas vaan, äitini oli päättäny kutsua paikalle puolituntemattomia sukulaisiamme ja jouluruoaksikin saimme einesruokaa. Olin niin pettynyt unessa jouluun, että käyttäydyin kuin paraskin teini-ikäinen. Paiskoin tavaroita, huusin ja murjotin.

Heräsin siihen, että pyyhin kyyneleitä. Olin itkenyt tyynyn märäksi ja meikit pitkin poskiani. Olin pillittäny enemmän kuin vähän perinteiden rikkomisen takia. Nyt asia vaikuttaa vaan huvittavalta, ja kun olin hämmennykseltäni selviytynyt, nauroin jo itselleni. Ei se ole niin vakavaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s