Näin erään maalauksen, joka pysäytti minut täysin. Pidän taiteesta ja erilaisista tauluista, lähinnä varmasti mummoni takia, joka kiikutti meitä pienenä mitä erilaisimpiin museoihin ja gallerioihin. Tuossa taulussa oli mustavalkoinen värimaisema, jonkinlaisia ikkunanoloisia neliöitä, joissa taas oli ristikot. Sitten kyltti, jossa luki:
YOU ARE FREE.
Olen itse juuri tuollainen ihminen, jonka täytyy muistuttaa itselleen jatkuvasti, että olen vapaa. Yritän kahlita itseni niin moniin arjen rutiineihin, sosiaalisiin kontakteihin ja tylsiin faktoihin, että minun on taisteltava itseni niistä irti kerta toisen jälkeen. Kahlitsen itseni täysin huomaamatta, ja vasta myöhemmin ajateltuna huomaan paljon elämän tarjoamia mahdollisuuksia, joihin en pallo nilkassani ole heittäytynyt mukaan.
Minulta menee elämä ohi.
Vaikka toisaalta rakastankin arkea ja sen helppoutta, sen mukanaan tuomaa turvaa, pitäisi minun muistaa olevani vapaa tekemään uusia asioita. Tapaamaan uusia ihmisiä. Kokemaan uusia asioita. Tuossa taulussa, jonka näin, oli myös punaisia roiskeita siellä täällä. Se kuvastaa täydellisesti sitä vaikeutta, joka syntyy omien kahleiden rikkomisesta. Vuodan verta ennen kuin olen ymmärtänyt olevani vapaa tekemään radikaalejakin päätöksiä.
tunnegeneraattori 