Itsevarmuus

Olen melko itsevarma ihminen, ainakin useimmiten. On myös niitä päiviä, kun haluaisin kulkea hartiat lysähtäneenä ja katse maahan luotuna. Niinä päivinä peilistä tuijottaa kauhea mörkö, joka ei ole silmäpussien koosta päätellen nukkunut ainakaan viiteen vuoteen, tai ehkä vuosituhanteen. Ne päivät ovat onneksi harvoin kohdalle sattuvia painajaisia.

Minusta ihmisten tulisi olla enemmän itserakkaita. Siinä on jotain kummallisen puoleensavetävää, jos ihminen tuntee oman arvonsa ja paikkansa, eikä suostu pyytämään keneltäkään anteeksi olemassaoloaan. Ja miksi kenenkään pitäisi niin tehdäkään? Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos lakkaisivat miettimästä jatkuvasti omia virheitään ja puutteitaan.

Mutta niinkuin kaikki muutkin luonteenpiirteet, liika on liikaa. Ylitsevuotava itserakkaus on vain vastenmielistä.

En sano, että pitäisin itseäni aina kauniina. Bulgariassa ollessamme eräs kaveri heitti minut täysissä pukeissa, hiukset laitettuna ja korut ripustettuna, mereen. Kun nousin sieltä joka paikka täynnä hiekkaa ja merivettä valuvana, hiukset päähäni liimautuneina ja kiroten liian vähiä vaatteitani, en voi sanoa tietäneeni, että juuri siinä kävelee rannan kaunein nainen. Näissäkin tilanteissa tosin tarvitsee vain todella hyvän ystävän, joka sanoo: ”Niina, näytät pirun hyvältä uitetuks koiraks, älä häpeile yhtään!”

Ja sitten taas aurinko paistoi mukavan lämpimästi ja jatkoin pojille juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei pidä murehtia asioita liikaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s