Liikaa hömppäongelmia

Ihmisillä on nykyään liikaa odotuksia elämältään. Kaiken pitäisi olla jotakuinkin täydellisen mahtavaa, jotta voisimme sitten kehuskella siitä mahdollisimman monille kavereillemme ja pöyhkeillä sillä, miten emme ole itkeneet moneen vuoteen  minkään asian takia. Nuo odotukset kumpuavat yhä pienenevästä maailmasta, jossa jokaisella meistä on tietotaitoa ja turhaakin informaatiota enemmän kuin kokonaisella sukupolvella meitä ennen.

Luulen, että etenkin miehet voivat välillä raapia päätään ja miettiä, että mistä hitosta me naiset olemme taas repineet jonkin omituisen riidan aiheen. Pöytäliina ei olekaan vaaleanpunainen ja kirjahyllymme ei olekaan täynnä Dostojevskiä, joten mikseivät naiset siis yrittäisi korjata tätä epäsuhtaista elämäänsä? Hyvät miehet, voin kertoa teille, että maailman viisisataa erilaista naisten hömppälehteä ovat syypäitä tähän. Jos keräämmekin hienosta elämästä innoittavia tarinoita uutisista, televisiosta ja Internetistä, on mielestäni yksi suurimmista syypäistä lehdet. Ostamme niitä innoissamme kioskeilta, jonka jälkeen menemme kotiimme lukemaan 65 syytä siitä, miksi elämämme onkin itse asiassa aika hanurista.

Viimeisimmässä tyttöjen lehdessä oli muun muassa muutama kymmenen neuvoa miehiltä, mitä he olisivat toivoneet edellisessä suhteessa petipuuhiltaan. Naiset lukevat tämän artikkelin ahnaasti, sillä mitä sitä ei tekisi parantaakseen omaa parisuhdettaan? Toivon, etten olisi liian synkkämielinen ja oikeasti todella moni tajuaa tuotakin artikkelia lukiessaan, että neuvot ovat erittäin henkilökohtaisia, eikä lehdestä napattua vinkkiä kannata ainakaan keskustelematta lähteä toteuttamaan omassa makuukammarissaan. Muuten voi huomata, että miehen peräaukkoa hyväillessään onkin lentänyt ovesta pihalle kuin se kuuluisa leppäkeihäs.

Toisessa otsikossa todettiin, että meillä menee nyt vähän huonosti. Vähän huonosti, joo, ja sitten neuvotaan menemään jo suit sait sukkelaan kohti pariterapiaa. En edes viitsinyt paneutua artikkeliin tarkemmin. Kuka kuvittelee sellaisen parisuhteen olevan edes mahdollista, jossa ei tulisi hetkiä, jolloin voi sanoa menevän pikkiriikkisen huonommin?

Kaikki tällaiset jutut ja vinkit, jotka luovat kuvan siitä, että jossain tuolla voi olla täydellinen suhde tai täydellinen elämä, johtavat meitä harhaan. Jos joka päivä lukee lehdestä artikkeleita, joissa kerrotaan hienommasta arjesta, kuin itsellään on koskaan ollut, niin kukapa ei lähtisi miettimään, onko jotain parempaa sittenkin olemassa. Olisinko onnellisempi intialaisena guruna? Pitäisikö minun sittenkin vaihtaa työpaikkaa, miestä, koulutusta ja, noh, pitäisikö se laittaa äitikin nyt vaihtoon saman tien?

Mitä sitten, jos elämä ei olekaan täydellistä? Kaikkien vaaleanpunaisten unelmientuputuksen keskellä meidän pitäisi pystyä joskus hiljentymään ja miettimään, että olemmeko onnellisia ihan siinä omassa pikku piirissä. Jos jokainen ohjelma ja lehti kertoo meille sellaisia mahdollisia parannuskohtia, joita emme ennen olleet edes tulleet ajatelleeksi, niin tottakai elämästämme löytyy kohta ongelmien vyyhti. En minäkään voi sanoa olevani koko ajan täysin onnellinen, joskus saattaa mennä vähän huonosti. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minun tulee jo juosta itseni kanssa terapiaan?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s