Pimeyden keskellä

Kun yöllä herää omiin ajatuksiin, tietää etteivät ne voi olla kovin mukavia. Ennen kuin ehtii edes tajuamaan, mikä se ensin niin mitättömältä tuntunut harja-ajatus oli, tietää ettei siitä seuraa hyvää. Siitä seuraa ainoastaan unettomuutta ja hitaasti eteenpäin valuvia minuutteja, joista jokainen tuntuu tunnilta.

Mutta miksi näiden mietteiden täytyy vaivata aina keskellä yötä? Päivällä ne olisi paljon helpompi vain sivuuttaa ja olla kuin niitä ei olisi alunperin ollutkaan. Mutta koska elämä on ilkikurinen irvailija, tietysti ne tulevat pimeän jo laskeuduttua, kun verhot muodostavat silmissä yhtäkkiä ventovieraan puukottajan ja jumppapallokin näyttää jättimäiseltä rotalta.

Harkitsen jokailtaista automaattista nuijanukutusta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s