Yritys hyvä kymmenen

Kun jotain pahaa tapahtuu, on ilmeisesti yleinen tapa lohduttaa ystävää sanomalla, että tämä on vahva ihminen. Olen itsekin kokenut tämän tilanteen, mutta mitä hyötyä lohdun sanoista on, jos niitä ei koe todeksi? Tai pahimmassa tapauksessa tietää sanojan tietävän, että on oikeastaan aika tunteikas ja hauras, eikä ollenkaan mikään kivikova jurottaja? Eihän lohdutuksessa ole mitään järkeä, jos ne ovat vain valheellisia sanoja toistensa perään ladottuna, lausemuotoon iskettynä.

Kuitenkin vastoin kaikkia odotuksiani, kun kuulin muiden ihmisten sanovan minun olevan vahva ihminen, olen itse asiassa alkanut löytää noita piirteitä itsestäni. Ystäväni sanoi minulle taannoin, että en oikein koskaan tuntunut kertovan eräistä vuosia sitten sattuneista ongelmistani kellekään, vaan näytin joka kerran nousevan uudelleen jaloilleni, hiljaa ja tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Onko tosiaan totta, ettemme huomaa joitain piirteitä itsestämme, ennen kuin joku toinen niistä meille kertoo? En ole koskaan luonnehtinut itseäni vahvaksi, mutta ehkä jollain tavalla olen todellakin oppinut kontrolloimaan tunteitani hiukan paremmin kuin ennen. Nyt kun olen tajunnut kykeneväni olemaan muutakin kuin alakuloisuuteen vaipuva nyyhkyttäjä, olen yrittänyt vahvistaa näitä uusia positiivisia piirteitä itsestäni. Ehkä joskus voin sittenkin olla myös omasta mielestäni todella vahva.

Sitä odotellessa yritän kovasti, ja purskahdan kerran kuussa hillittömään itkuun kaikkien murheiden kasaantuessa liian suureksi vuoreksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s