Kuinkahan monta kertaa elämäni aikana ystäväni tai perheeni ovat katsoneet eteenpäin kulkemistani ja kauhistelleet, että mitä se hölmö tyttö nyt aikoo tehdä. Mihin se typerys nyt luulee menevänsä? Kuinka se hupsu kuvittelee tuosta sotkusta selviävänsä? Olen ylipäätään sellainen ihminen, jonka täytyy tehdä kaikki virheet, ennen kuin oppii yhtään mitään. Jokainen tempaus on itse koettava ja jokaiseen kuoppaan on itse kaaduttava ja satutettava itsensä, ennen kuin uskoo, ettei niin kannata tehdä.
Vaikka toverini ovatkin ehkä katsoneet perääni huolestuneina ja päivitelleet tekemisiäni, eivät he ole jälkeenpäin sanoneet niitä kuulun typeriä sanoja: ”Mitä minä sanoin?” He ovat taputtaneet olalleni, nauraneet kanssani kommelluksilleni ja antaneet jopa anteeksi. Mutta koskaan he eivät ole yrittäneet myöskään sanoa liian aikaisessa vaiheessa, että teen jotain väärin, älä tee noin ja tee näin. Koska jokainen ihminen elää elämäänsä juuri niinkuin itse haluaa, ja jos on samanlainen jääräpää kuin minä, ei niitä toverin sanomia kieltoja ja ohjeita kuuntele kuitenkaan.
Toisaalta tiedän, ettei toiselle voi sanoa, miten tämän tulisi elää elämäänsä, vaan silti tikahdun halusta avata suuni. Mitä pitäisi tehdä, kun näkee rakkaan ihmisen tekevän jotain niin väärin elämässään, ettei siinä ole mitään järkeä? Hän tekee päätöksiä ja katuu niitä myöhemmin. Hän satuttaa itseään, olen varma siitä. Mistä löytää kyky olla hiljaa ja antaa hänen elää omaa elämäänsä? Tai paremminkin, mistä löytää oikeat sanat, joilla voisi hiuksenhienosti vihjaista omaa kantaansa, mutta samalla antaa toiselle osan omista voimistaan, jotta tämä jaksaisi eteenpäin? Niin kuin minulle on monta kertaa tehty, tuettu typerissä ratkaisuissani ja elämäni kuoppaisilla teillä.
Ihmiset ovat kuitenkin niin herkkänahkaista kansaa, että jos yrittäisin sanoa liian vahvasti omia mielipiteitäni jollekin, saattaisi tuo joku ottaa ja lähteä lätkimään elämästäni kokonaan. Usein olemme sokeita omille päätöksillemme, ja uskomme viimeiseen asti tehneemme oikein, joten toisen ihmisen ohjeet ja neuvot tuntuvat vain loukkauksilta ja pahimmillaan halveksunnalta.
Mistä löytää viisautta vaikeisiin tilanteisiin, vaikeisiin sanoihin? Mistä toiset ovat ne löytäneet, olenko niin paljon tyhmempi kuin kaikki muut? Jos on palava tarve sanoa jotain, miksen voisi vain möläyttää ilmoille: ”Älä tee noin.”
tunnegeneraattori 