Olenhan vain pieni tyttönen

Joskus kannan huolta läheisistäni liikaa. Kun joku nukkuu vieressäni sairaana, houraillessaan korkean kuumeen takia, huolehdin niin että otsaani ilmestyy syviä kurttuja.

Joskus sympatiani kohoavat turhan korkeiksi kun kaverini kokevat elämässään kolhuja. Kun rakas ystäväni kertoo miesten olleen taas pettäviä sikoja, kurkkuani kuristaa ja vatsanpohjassa tuntuu surun suuri paino.

Joskus murehdin liikaa muiden puolesta. Kun perheenjäseneni kokevat jotain pahaa elämässään, kyyneleet valuvat pitkin poskiani.

Joskus sydämeni särkyy jonkun muun takia. Huolien, murheiden, tukahduttavien ongelmien, ystävieni, perheeni takia. Silloin tunnen itseni avuttomaksi tässä suuressa ja vaarallisessa maailmassa. Ja vaikka tämä olisi vain sanahelinää muiden korvissa, niin silloin tajuan, etten voi suojella ketään elämän kolhuilta. Voin vain tarjota olkapäätäni.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s