Minulla on kysymykset, kenellä on vastaukset?

Joskus sanotaan, että erilaisuus yhdistää ihmisiä. Mies voi olla Marsista ja nainen vaikka toisesta galaksista asti, mutta he ovat silti yhdessä onnellisia, ja juuri tuon välimatkan takia.

Onko se todella mahdollista? Voiko erilaisuus olla hyvä asia?

Toinen on pessimisti ja ennustaa maailman tuhoa, ja toinen on aurinkoinen persoona, jolla ei mene koskaan huonosti. Toinen on laiska kotikissa, joka makoilee sohvalla ja nauttii lehtien lukemisesta riippumatossa, auringon kallistuessa taivaanrantaa kohti. Toinen on hulvaton seikkailija, joka haluaa kokea kaikkea ja kaikenlaista, riehuu ja rällästää kuin pikkutyttö tai -poika. Toinen on herkkä ja haavoittuvainen, toinen hiljainen ja kova.

Miten erilaiset ihmiset voisivat olla koko elämänsä ajan onnellisia toistensa kanssa? Eikö missään vaiheessa toisen tyyli elää ala ärsyttää niin paljon, että päättää pakata laukkunsa ja lähteä kokemaan seikkailut jonkun muun kanssa? Jos toinen jättää aina kaapin ovet auki ja toinen joutuu kävelemään perässä sulkien ne kaikki, eikö missään vaiheessa herää kysymys, onko siinä todella onnellisen elämän avain – avonaisten kaapin ovien sulkemisessa?

Vai onko samankaltaisuus suhteessa tappavan tylsää? Kun toinen ei koskaan yllätä millään tavalla, kun toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen, kun molemmat istuvat omilla tuoleillaan lukemassa kirjaa, hiljaisuudessa, samaan aikaan sivua kääntäen?

Kuka tästä elämästä ottaa mitään selvää? Vai pitääkö kaikki kokea, ennen kuin mihinkään osaa vastata?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s