Kurja matka suuruuteen

Viime aikoina olen saanut kuulla kritiikkiä siitä, että kirjoitan liian höttöisistä aiheista. Toisaalta olen saanut tuota kritiikkiä jopa sellaisista teksteistä, joita kirjoitin lapsena, mutta en oikeastaan tiedä miten maailmaamullistavia mietteitä minulla olisi pitänyt olla 11-vuotiaana.

Kuitenkin lisää näkökantoja saadakseni minun on ilmeisesti tehtävä jotain radikaalia. Siksi pohdiskelin hetken erilaisia tapoja saada uudenlaisia lähestymistapoja elämän erilaisiin aiheisiin.

o Ajattelin muuttaa Afrikkaan. Siellä kärsin nälänhätää, laihdun viisikymmentä kiloa ja sitten kuolen nälkään. Tämän jälkeen toivon syntyväni uudelleen kirjailijan lahjan siunauksen saaneena, jotta voisin pohtia entisen elämäni kokemusten pohjalta maailman hätää ja kurjuutta.

o Voisin myös haalia itselleni muutamat taudit lisää. Tällä hetkellä kärsin vain parempien ihmisten ongelmista, kuten muutamista allergioista, astmasta ja alaselän temppuilusta, joten ajattelin sen tekevän vain hyvää, jos voisin kärsiä suurta tuskaa ja kuoleman läheisyyttä. Niinpä listasin saavutettavien tautien listalle ensimmäiseksi syövän, etenkin leukemian ja aivokasvaimen, jonka jälkeen voisi olla vielä tilaa pikkuiselle keuhkokuumeelle ja malarialle. Listan jatkoksi lisään tietysti HI-viruksen, jota en sitten hoida millään lääkityksellä. Kaikken näiden sairauksien runtelemana voin viimeisinä elinvuosinani kirjoittaa varmasti erityisen syvää analyysiä elämän tarjoamista vuoristoradan hetkistä – yhtenä päivänä olet huipulla, ja toisena hetkenä ajomatka on jo päättymässä.

o Katsantokantaa elämään voisi lähteä tietysti hakemaan myös huumeista. Kaikkia kovia aineita vain suoraan suoneen, niin johan alkavat aivot tuottaa ties minkälaista aineistoa. Kun sitten olen käynyt vieroituksessa, sairaalassa muutaman kerran heräämässä jälleen henkiin, vankilassa ja erilaisissa hoidoissa, taistelen tieni kuiville. Jos ei huumeaikojen teksteistäni saa mitään selvää, niin kaikesta siitä selvinneenä voin kirjoittaa hiukan selkeämpää aineistoa elämän kurjuudesta ja hurjuudesta.

o Ismo Alangon sanoin, taas kohtuuttomasti täytyy pian rakastuu. Mikään ei tietenkään ole raastavampaa kuin kituva, pettymystentäyteinen rakkaus. Kyllä siitä riittää kerrottavaa, sydän verellä vuodatettuja kyyneliä sanojen muodossa. Varmasti pelkästään niihin sanoihin päin pikainen vilkaisu saa ihmiset ahdistumaan elämän toivottomuudesta; koska usko, toivo ja rakkaus on petturuutta, sillä uskoa ei ole, toivoa ei annettu ja rakkautta ei tule koskaan olemaankaan.

o Tämä valitsemani reitti parempaan tekstinkirjoittamiseen on kuitenkin niin raskas, että taidan masentua. Masentuneiden ihmisten tekstiä verrataan varmasti helpommin paremmaksi, sillä se vilisee erilaisia kuvauksia elämästä synkkänä ja karuna paikkana, jossa pienellä ihmisellä ei ole tilaa olla. Joten katsokaa pöydällänne olevaa kynttilää, sillä minun elämänhaluni tulee olemaan kuin se – sammunut.

Kaikilla keinoilla suuruuteen, sanoi Einstein ja ryhtyi vasenkätiseksi. Siispä minä aloitan matkani kohti parempia pohdintoja, parempia tekstejä ja kohti parempaa kirjallista elämää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s