Huulen heittoa

Joskus pohdin sitä, millaisen kuvan annan itsestäni muille. Etenkin kun minulla on paha tapa lörpötellä asioitani välillä hiukan huolimattomastikin ympäriinsä, ja jättää sitten asiat ehkä selventämättä. Saatan heittää tutulleni, että minulla on ollut erittäin rankka elämä, vaikka eihän se edes pidä paikkaansa. Vaihdan itse tämän jälkeen keskustelun aihetta nopeasti uuteen, jolloin toiselle jäi yhdestä kokonaisesta tarinasta käteen vain lausahdukseni: ”Minulla on ollut rankka elämä.”

Tämän takia mietin eräs päivä, mitä ihmettä ihmiset mahtavat ajatella minusta. Pitäisiköhän minun myös opetella pitämään suuni kiinni? Tai vaihtoehtoisesti jos aloitan jonkin tarinan, voisin kertoa sen loppuun asti, ettei toiselle jäisi aivan väärää kuvaa minusta ja elämästäni.

Käytän myös paljon synkkää huumoria, jossa maalailen erilaisia uhkakuvia arjestani, omasta persoonastani tai siitä synkän yksinäisestä elämästä, josta joudun kärsimään (vitsi). Jos joku ei ymmärrä tätä, luulee hän varmasti minun kärsivän jonkinasteisesta masennuksesta.

Siksi onkin hyvä, että minulla on sentään pari sellaista ystävää, jotka ymmärtävät täysin tämän sekopäisen huumorin. Koska miten muuten voisin purkaa ilmoille sitä masennusta, josta kärsin joka päivä (vitsi).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s