Iloa elämään

Olen ennenkin kertonut siitä, kuinka ilahdun elämässä pienistäkin asioista. Viime aikoina tuollainen asia on ollut jokasyksyiset muuttolinnut, ja kuinka ne ovat liihotelleet matkaansa monesti ihan ikkunani ohi.

Pohdimme ystäväni kanssa niiden kulkua, ja kuinka ne muodostavat auran ja ärsyttääkö ensimmäistä lintua tehdä kaikki työ. Kun aurasta sitten tippuu muutama lintu jälkeen, jaksavatko ne spurtata vielä toiset kiinni jossain vaiheessa? Tajuavatko matkakumppanit, että kaikki eivät olekaan enää auran hännillä tallella, vaan ovat jääneet jonnekin kaukaisuuteen? Tai entä sitten joukon johtaja, saako hän kunnioitusta muilta tehdessään suurimman työn? Tai jos lentää kolmantena aurassa, tajuaako lintu, että kohta on hänen vuoronsa vetää kaikkia? Ärsyttääkö sitä jo valmiiksi? ”Oh man!”

Hiukan lapsellinen ajattelumalli tuo paljon hupia tylsiin hetkiin arjessa. Sitä kautta myös minä varmasti tuon hupia monelle muulle ihmiselle. Eräs päivä sitten istuin samoissa lintu-aatoksissani bussissa, seurasin katseellani yhtä auruetta, joka pyrki kovalla tahdolla eteenpäin ja hykertelin itsekseni toverini kanssa käytyjä ajatuksia. Havahduin todellisuuteen vasta sitten, kun kolautin otsani bussin ikkunaan ja tajusin hihitelleeni ääneen.

Onnekseni vain yksi poika tuijotti minua kysyvästi, ja hänkin vain hymyili minulle samalla kääntäen katseensa pois. Hupinsa kullakin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s