En jaksa uskoa satuihin

Kun tulen käymään kotona, en koskaan tiedä minkälaisiin keskusteluihin ajaudun vanhempieni kanssa. Joskus puhumme elämän syvistä filosofioista tai ihmisen päämääristä tämän maapallon päällä. Joskus heitämme vain vitsejä sinne tänne, naureskellen hullunkurisille kielikuville.

Eilen puhuimme siitä, mistä miehiä löytää. Kaupasta? Kirjastosta? Kerroin ystävällisesti oman mielipiteeni, että äitini on luultavasti katsellut liian monia romanttisia komedioita. Ei tosielämässä kukaan kävele koulun käytävällä ja pudota kirjojaan keskelle lattiaa, jolloin tosirakkaus astuu vierelle auttamaan kirjojen nostamisessa. Eihän? Vai olenko minä taas liian kyyninen ihminen?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s